Sopimuksen tekeminen - muistilista yrityksille
Yrityksen sopimukset, sopimusrikkomukset ja ongelmatilanteet
Sopimuksen tekeminen – muistilista yrityksille. Toiminta ongelmatilanteessa. Mitä jokaisen yrittäjän tulee tietää sopimuksista ja niiden tekemisestä? Sopimuksen teko, solmiminen, vahingonkorvaus. Lue lisää yrityksen sopimuksista, sopimusrikkomuksista ja ongelmatilanteista.
Sopimusten muotovaatimukset
Sopimusten muotovaatimukset riippuvat sopimustyypistä. Esimerkiksi sopimus kiinteistön kaupasta tai vuokraamisesta on tehtävä kirjallisesti (ks. tarkemmin maatalous- ja muun kiinteistön ostamisesta täältä). Vuokrasopimus on myös useimmiten käytännön syistä tehtävä kirjallisesti (ks. tarkemmin liikehuoneiston vuokra-asioista täältä). Sama pätee työsopimuksiin (ks. tarkemmin työsopimusten laatimisesta täältä), sekä esimerkiksi osakassopimuksiin (ks. tarkemmin osakassopimuksista täältä).
Valtaosa yritystoiminnassa tarvittavista sopimuksista on kuitenkin muunlaisia kuin edellä mainitut. Irtainten tavaroiden ja palvelujen ostaminen, myyminen ja vuokraaminen muodostavatkin valtaosan yritystoiminnan sopimuksista. Irtaimella tavaralla tarkoitetaan käytännössä kaikkia mahdollisia esineitä ja rakennelmia, joita on mahdollista siirtää toiselle taholle. Irtainta tavaraa ovatkin esimerkiksi kaikki mahdolliset esineet ruokakaupan tuotteista televisioon, autoihin ja jopa siirrettäviin teollisuushalleihin. Palveluilla tarkoitetaan puolestaan kaikkea mahdollista toisen hyväksi tehtäviä töitä esimerkiksi hiustenleikkaamisesta remontointipalveluihin tai tietokoneohjelmien suunnitteluun.
Irtainten tavaroiden ja palveluiden ostamisesta tehtäville sopimuksille ei ole laissa säädettyjä muotovaatimuksia. Sitova sopimus onkin tällöin mahdollista tehdä vapaamuotoisesti esimerkiksi kirjallisesti, suullisesti tai sähköpostilla. Varsin yleistä onkin, että sopimuksesta sovitaan esimerkiksi sähköpostikirjeenvaihdolla.
Sopimuksen solminen - miten sopimus syntyy?
Sopimuksen syntyminen vaatii aina osapuolten välisen yhteisen tarkoituksen sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen sisällöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhden osapuolen tekemää tarjousta sopimuksesta, johon toinen osapuoli vastaa hyväksyvästi. Edellinen ilmenee esimerkiksi sillä, että toinen osapuoli esittää kirjallisen sopimuksen (esittää tarjouksen), jonka toinen osapuoli allekirjoittaa (hyväksyy tarjouksen). Sama tapahtuu myös sähköpostin välityksellä, kun toinen osapuoli lähettää sähköpostilla tarjouksen (esittää tarjouksen) ja toinen vastaa sähköpostilla hyväksymisestä (hyväksyy tarjouksen).
Edellisissä tilanteissa tarjoukseen on myös mahdollista asettaa määräaika, jonka ajan tarjous on voimassa. Määräajan jälkeen tarjous vanhenee ilman eri ilmoitusta. Mikäli tarjoukseen ei ole määräaikaa asetettu, on tarjous voimassa pääsääntöisesti, kunnes se peruutetaan, joten varsinkin isommissa sopimuksissa voi olla tarpeellista asettaa määräaika. Mikäli toinen osapuoli vastaa hyväksyvästi tarjoukseen, mutta myöhässä määräajasta, sopimuksen syntymiseen tarvitaan erikseen vielä tarjouksen esittäjän vahvistus.
Suulliset tarjoukset ovat edellisesti poiketen voimassa vain niiden esittämishetkellä, ellei tarjouksen antaja erikseen anna määräaikaa tarjoukselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yrittäjä voi kaupantekotilanteessa antaa suullisen tarjouksen tietyn tuotteen myymisestä tiettyyn alennushintaan. Mikäli toinen osapuoli ei tilanteessa tartu tarjoukseen, vanhenee tarjous välittömästi ja esimerkiksi seuraavana päivänä yrittäjällä ei ole enää velvollisuutta myydä tuotetta aiemmin tarjottuun hintaan.
Tinkimis- ja neuvottelutilanteessa jokainen uusi ehdotus hinnasta tai sopimuksen sisällöstä on uusi tarjous sopimuksesta. Sopimus syntyy näissä tilanteissa vasta, kun molemmat osapuolet suostuvat samoihin ehtoihin, eli kumpikaan ei enää esitä muutosta sopimukseen tai hintaan.
Kelpoisuus yrityksen sopimusten tekemiseen, eli kuka voi tehdä sopimuksen yrityksen puolesta
Yritystoiminnassa sopimuksen syntymiseen vaaditaan lisäksi, että sopimuksen tehneellä henkilöllä on kelpoisuus sopimuksen tekemiseen yhtiön puolesta. Toiminimiyrittäjät ovat aina itse kelpoisia kaikkien sopimusten tekemiseen, avoimissa yhtiöissä ja kommandiittiyhtiöissä kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat myös yksinään kelpoisia kaikkien sopimusten tekemiseen, ellei kaupparekisteriin ole merkitty toisin (kuten esimerkiksi, että nimenkirjoitusoikeus on vain kaikilla yhtiömiehillä yhdessä). Kaupparekisterimerkintä on nimeltään nimenkirjoitusoikeus ja se tarkoittaa sitä, kenellä on oikeus tehdä kaikkia mahdollisia sopimuksia ja sitoumuksia yhtiön puolesta.
Osakeyhtiöissä nimenkirjoitusoikeudesta on sovittu yhtiön yhtiöjärjestyksessä, joka tulee rekisteröidä kaupparekisteriin. Tällöin nimenkirjoitukseen oikeutetut tahot voi tarkistaa julkisestä lähteestä. Yleensä nimenkirjoitukseen oikeutetut henkilöt voikin selvittää itse internetistä katsomalla esimerkiksi Suomen asiakastieto Oy:n ilmaisesta palvelusta yrityksen tietoja kohdasta Päättäjät. Jos tieto puuttuu internetistä vapaasti saatavilla olevasta lähteestä, voi nimenkirjoitusoikeuden selvittää Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) asiakaspalvelusta. Edellisen lisäksi osakeyhtiön hallituksen tekemä päätös on aina sitova riippumatta siitä, mitä kaupparekisteriin on kirjattu.
Kaikissa yhtiömuodoissa on lisäksi mahdollista antaa erityinen valtuutus – prokura, joka tarkoittaa valtuutuksen saaneen henkilön (prokuristin) nimenkirjoitusoikeutta yhtiön puolesta prokuran ehtojen mukaisesti. Prokuristit ja prokuran ehdot tavallisesti rekisteröidään kaupparekisteriin, josta ne ovat saatavilla julkisesti samaan tapaan, kuin osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaiset nimenkirjoitusoikeutetut. Prokuristit ovat yleensä yhtiön työntekijöitä, joiden työnsä vuoksi tulee edustaa yhtiötä ja solmia sopimuksia yhtiön nimissä. Muista nimenkirjoitukseen oikeutetuista poiketen prokuristeilla ei ole oikeutta ilman erityistä valtuutusta kiinteistökauppojen solmimiseen.
Yhtiön toimitusjohtaja voi lisäksi tehdä yhtiön puolesta sopimuksia hänen tehtäviinsä kuuluvissa asioissa. Toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu yleensä yhtiön jokapäiväisen liiketoiminnan johtaminen, joten tavallisesti toimitusjohtajan tekemä sopimus on suurimmassa osassa tilanteissa pätevä. Kuitenkin suurten sopimusten yhteydessä on syytä varmistaa myös toimitusjohtajan kelpoisuus sopimuksen tekemiseen. Mikäli oletkin tekemässä suurta sopimusta yhtiön kanssa ja toimitusjohtajalle ei ole kaupparekisteriin listattu nimenkirjoitusoikeutta, on tällöin syytä hankkia hyväksyntä nimenkirjoitukseen oikeutetulta taholta
Valtuutus sopimuksen tekemiseen
Yritysten puolesta sopimuksen voi lisäksi rajoitetummassa laajuudessa tehdä muutkin kuin yhtiön nimenkirjoitusoikeutetut. Kyseessä ovat tällöin yleensä yhtiön työntekijät, joille on annettu valtuutus sopimusten tekemiseen. Valtuutus voi olla kirjallinen, suullinen tai esimerkiksi myös ns. asemavaltuutus.
Esimerkiksi yhtiöissä myyntitöissä olevilla on yleensä valtuutus työnsä tekemiseen, eli myyntisopimusten laatimiseen. Monesti ns. asemavaltuutus onkin tällainen, eli myyntiä tekemällä henkilöllä ei ole erillistä kirjallista tai suullista valtuutusta sopimuksen laatimiseen, mutta hänellä on asemansa (myyntityö) vuoksi valtuutus tehdä myyntisopimuksia yhtiön puolesta.
Jokapäiväisessä kaupankäynnissä ei yleensä olekaan välttämätöntä tarkistaa rekisteristä, että onko sopimuksen tehneellä työntekijällä nimenkirjoitusoikeus yhtiön puolesta, koska sopimus on näissä tilanteissa pätevä myös ilman nimenkirjoitusoikeutta.
Sopimustyyppejä ja -ehtoja
Kuluttajasopimus: Kuluttajasopimus tarkoittaa sopimuksia, jotka solmitaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan, eli yksityishenkilön välillä tavaroiden tai palveluiden kaupasta. Kuluttajasopimusten erityispiirteenä on kuluttajansuoja, joka tarkoittaa, että yksityishenkilöitä suojataan kaupankäyntitilanteissa yritysten välistä keskinäistä kauppaa enemmän. Kuluttajansuojassa esimerkiksi yllättävät ehdot ovat suoraan lain mukaan kiellettyjä, eli ns. pienellä präntillä kirjoitettu yllättävä ehto sopimuspapereissa on pätemätön. Monelle kuluttajansuoja on tuttu myös internetistä tilattavien tavaroiden 14:sta päivän palautusoikeutena.
Liikesopimus: Liikesopimus tarkoittaa kahden elinkeinonharjoittajan välistä sopimusta. Elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin eivät päde kuluttajansuojalait, joten pääsääntöisesti elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa voidaan noudattaa myös toisen osapuolen kannalta hyvinkin epäedullisia ehtoja. Ns. pienen präntin läpikäyminen onkin kuluttajasopimuksia tärkeämpää.
Vakioehtosopimus: Vakioehtosopimus tarkoittaa toisen osapuolen kaupankäynnissään käyttämiä ehtoja. Vakioehdot ovatkin eräänlainen sopimuksen liite, jotka täydentävät sopimustekstiä. Vakioehtojen etuna on, että osapuolet voivat toistuvassa kaupankäynnissä käyttää samoja ehtoja, jolloin jokaisen kaupan yhteydessä ei ole välttämätöntä erikseen perehtyä kaupan ehtoihin. Vakioehtojen käyttämisestä on kuitenkin oltava maininta varsinaisessa sopimuksessa ja ehtojen tulee olla molempien osapuolten saatavilla, jotta ne tulevat liitetyksi sopimukseen.
Kestosopimus: Kestosopimus on nimensä mukaisesti sopimus, jonka tarkoituksena on olla voimassa pidemmän ajan. Kestosopimus voi olla toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Esimerkiksi sanomalehden tilaaminen on kestosopimus, jolloin jokainen sanomalehti on oma erillinen toimituksensa. Kestosopimuksiin liittyy yleensä irtisanomisaika.
Kertasopimus: Kertasopimus on nimensä mukaisesti sopimus, joka toteutetaan vain kerran, jonka jälkeen sopimus päättyy. Esimerkiksi rakennustarvikkeiden tilaaminen rakennustyömaalle on kertasopimus, jolloin sopimus päättyy tuotteiden toimittamisen ja laskun maksamisen jälkeen. Kertasopimuksia voidaan sopia myös kestosopimuksen tyylisiksi, jolloin kestosopimuksen mukaisesti sovitaan pidemmän ajan kestävästä yhteistyöstä, mutta jokainen tilaus tehdään erikseen, kuten kertasopimuksessa. Tällainen sopimus voi olla esimerkiksi rakennustarvikkeiden toimittaminen työmaalle, jolloin esimerkiksi hinnaston ja kuljetusehtojen on sovittu olevan voimassa tietyn aikaa, mutta jokainen tilaus tehdään erikseen.
Vastuunrajoitusehdot: Vastuunrajoitusehdot tarkoittavat sopimusehtoja, joilla rajataan toisen tai molempien osapuolien vastuuta sopimusrikkeistä tai -viivästyksistä. Vastuunrajoitusehtoja voidaan käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa sopimuksen täyttämiseen liittyy epävarmuutta.
Epäselvät sopimukset ja sopimusten selvittely
Epäselvien sopimusten tulkinta ja selvittely riippuu osapuolista. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kuluttaja, eli yksityishenkilö on yleensä vahvoilla epäselvien sopimusten tulkinnassa, sillä kuluttajasopimuksissa epäselvää ehtoa tulkitaan pääsääntöisesti laatijan, eli elinkeinonharjoittajan vahingoksi.
Epäselvien sopimusten selvittely perustuu osapuolten sopimushetken tarkoitusten selvittämiseen, eli siihen mikä oli osapuolten tarkoitus sopimukseen sitoutumiselle ja siihen, miten tämä tarkoitus on ilmaistu toiselle osapuolelle. Riitatilanteissa osapuolten käsitykset sopimuksen tarkoituksesta ovat kuitenkin yleensä varsin erilaisia, joten asian selvittäminen perustuukin monenlaiseen näyttöön.
Ensisijainen näyttö on aina itse sopimusteksti kaikkine liitteineen. Mikäli sopimusteksti on puutteellinen tai muuten epäselvä on tällöin tulkintaa laajennettava kaikkeen osapuolten väliseen kirjeenvaihtoon ja materiaaliin, kuten sähköposteihin ja myyntiesitteisiin. Myös suullisesti vaihdettu tieto sopimuksesta on osa näyttöä, mutta tällöin riitatilanteissa suullisesti vaihdettu tieto voidaan viime kädessä tuoda esille vasta oikeudenkäynnissä todistajankuulemisessa. Myös aikaisempi kaupankäynti osapuolten välillä voi olla osa näyttöä osapuolten välisestä tarkoituksesta.
Mikäli osapuolten välisestä tarkoituksesta ei ole saatavilla selvitystä, on tällöin sopimusta pääsääntöisesti tulkittava sen laatijan vahingoksi. Mikäli epäselvä sopimusteksti on toisen osapuolen laatima, on toinen osapuoli tällöin vahvoilla tulkinnassa. Merkitystä on kuitenkin myös osapuolten tietotaidolla sopimusasiasta. Alan asiantuntijan katsotaankin olevan pätevämpi olemaan perillä sopimuksen sisällöstä ja tällöin asiantuntijan voidaan katsota ottaneen harkitun riskin, jos hän sitoutuu epäselvään toisen osapuolen laatimaan sopimukseen. Sopimusta voidaankin tällöin tulkita myös sen laatijan eduksi.
Sopimuksen muuttaminen
Sopimuksen muuttaminen vaatii pääsääntöisesti aina uuden sopimuksen. Tällöin sopimuksen muuttamiseen riittää, että molemmat osapuolet suostuvat muutokseen. Vanha sopimus jää tällöin muilta muuttumattomilta ehdoiltaan voimaan entisellään.
Sopimuksiin on lisäksi mahdollista sopia jo sopimushetkellä ehtoja, joiden mukaan sopimuksen muuttaminen on mahdollista. Yksinkertaisimpia ehtoja ovat esimerkiksi vuokrasopimusten vuokrankorotusehdot, jolloin tavallisesti vuokraa tarkistetaan ennalta sovitusti kerran vuodessa. Sopimuksiin on lisäksi mahdollista sopia ehtoja, jotka mahdollistavat sopimuksen muuttamisen. Tällainen ehto voi olla esimerkiksi sovittu jousto, jolloin toinen osapuoli saa muuttaa sopimusta tarpeidensa mukaan esimerkiksi tilattujen tavaroiden määriä muuttamalla.
Mikäli sopimuksessa ei ole sovittu oikeudesta sopimuksen muuttamisesta, eivätkä osapuolet pääse muutoksesta sopimukseen, ei sopimusta voi pääsääntöisesti muuttaa. Sopimusta on kuitenkin tietyissä rajatuissa poikkeusolosuhteissa mahdollista kohtuullistaa, mikäli sopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen osapuolten välillä. Tällöin asian arvioimisessa on tärkeää käyttää lainopillista apua.

Pätemätön sopimus
Sopimus on pätemätön, mikäli sen tekijällä ei ole ollut kelpoisuutta sopimukseen sitoutumiseen. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun henkilö jolla ei ole kelpoisuutta yhtiön toiminimen kirjoittamiseen, solmii sopimuksen yhtiön puolesta. Sopimus voi tällaisissa tilanteissa muuttua päteväksi, mikäli yritys antaa jälkikäteisen hyväksynnän sopimukselle. Hyväksyntä voi olla esimerkiksi sopimuksen noudattamisen jatkaminen.
Sopimus voi olla pätemätön, mikäli se on niin puutteellisesti laadittu, että sen sisältöä ei ole mahdollista tulkitsemallakaan selvittää.
Sopimus kokonaisuudessaan tai osa sopimusta voi olla pätemätön, mikäli toinen osapuoli on painostanut tai erehdyttänyt vastapuolen sitoutumaan sopimukseen. Tällaiset tilanteet ovat poikkeuksellisia, joten niiden arvioimisessa on syytä käyttää asiantuntija-apua.
Sopimusvelvoitteiden täyttäminen
Pätevästi solmitussa sopimuksessa osapuolten on täytettävä sopimusvelvoitteensa sopimuksen mukaisesti. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa sopimuksen täyttäminen ei ole mahdollista. Tällainen tilanne on esimerkiksi tuotantolaitoksen tuhoutuminen, jolloin sopimuksen täyttäminen ei ole enää käytännön syistä mahdollista.
Mikäli osapuoli kieltäytyy sopimuksen täyttämisestä tai viivästyy siinä, on toisella osapuolella oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä. Vaatimus sopimuksen täyttämisestä on mahdollista nostaa kanteena tuomioistuimessa, mutta yleisempi vaatimus on vahingonkorvauksen vaatiminen sopimusrikkeestä. Lisäksi em. tilanteessa osapuolella on viimeistään huomautuksen jälkeen oikeus yksipuolisesti purkaa sopimus.
Toiminta sopimusrikkomuksen jälkeen
Ensimmäinen toimenpide sopimusrikkomuksen havaitsemisen jälkeen on reklamaation tekeminen toiselle osapuolelle. Reklamaatio tulee tehdä kohtuullisessa ajassa sopimusrikkomuksen huomaamisesta tai osapuoli menettää oikeutensa vedota sopimusrikkomukseen. Kohtuullinen aika vaihtelee tilanteittain, mutta nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kuukauden kuluessa sopimusrikkomuksesta tehty reklamaatio on aina ajoissa tehty.
Reklamaatiolle ei ole laissa asetettu erityisiä muotovaatimuksia, mutta se on suositeltavaa tehdä kirjallisesti ja sen tulee sisältää vähintäänkin yleisluontoinen erittely virheestä. Huomioitavaa on kuitenkin, että sopimukseen itsessään on voitu asettaa ehtoja reklamaation muotovaatimuksista ja määräpäivistä, jolloin näitä tulee noudattaa reklamaatiossa.
Reklamaation jälkeen on suositeltavaa ensisijaisesti pyrkiä neuvottelemaan sopimusrikkomuksen korvaamisesta esimerkiksi korvaavalla toimituksella tai suorituksella. Mikäli neuvottelut eivät johda toivottuun lopputulokseen on tällöin mahdollista nostaa asiasta kanne käräjäoikeudessa. Tavanomainen vaatimus on vahingonkorvaus sopimusrikkomuksesta.
Sopimuksen päättyminen - sopimusvelvoitteiden täyttäminen tai irtisanominen
Määräaikainen sopimus päättyy, kun molemmat osapuolet ovat täyttäneet sen mukaiset velvoitteensa. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy, kun se on irtisanottu ja mahdollinen irtisanomisaika on kulunut.
Sopimus voidaan myös yhteisellä sopimuksella päättää kesken sopimuskauden. Lisäksi osapuolen sopimusrikkeessä toisella osapuolella voi olla oikeus sopimuksen päättämiseen ennenaikaisesti. Tällöin on tärkeää käydä läpi, onko sopimuksessa sovittu tiettyjä ehtoja sopimuksen päättämisestä. Asia kannattaa tällöin antaa asiantuntijan hoidettavaksi.
Vahingonkorvausvastuu ja sopimussakko sopimusrikkeestä
Vahingonkorvausvastuun edellytyksenä on sopimusrikkomuksen lisäksi pääsääntöisesti reklamaation tekeminen sopimusta rikkoneelle osapuolelle. Mikäli reklamaation on jätetty tekemättä, ei tällöin ole myöskään oikeutta vahingonkorvaukseen. Poikkeuksen reklamaatiovelvoitteeseen muodostavat tilanteet, joissa osapuolen toiminta sopimusrikkomuksessa on ollut poikkeuksellisen ja tietoisen törkeää. Tällöin oikeus vahingonkorvaukseen säilyy, vaikka reklamaatio olisikin jäänyt tekemättä. Epäselvyyksien välttämiseksi reklamaation on kuitenkin syytä tehdä kaikissa tilanteissa.
Pääsääntöisesti vahinkoina tulevat korvattaviksi vain ns. suorat vahingot. Suorilla vahingoilla tarkoitetaan sopimusrikkomuksesta aiheutuvia välittömiä kuluja, kuten sopimusrikkomuksen seurausten poistamisesta aiheutuneita kuluja. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi ulkopuolisilta hankittujen korjausten kustannukset. Törkeissä ja tahallisissa sopimusrikkeissä korvattavaksi voivat tulle myös ns. epäsuorat vahingot, kuten sopimusrikkomuksesta aiheutunut liikevaihdon menetys.
Huomioitavaa on kuitenkin, että vahingonkorvausvastuusta ja vastuunrajoittamisesta on voitu sopia edellisestä poikkeavin säännöksin itse sopimuksessa, jolloin vahingonkorvausta arvioitaessa on noudatettava sopimustekstiä. Vahingonkorvausvastuuta onkin mahdollista sekä supistaa, että laajentaa sopimustekstissä.
Sopimuksessa on lisäksi mahdollista sopia sopimusrikkomuksesta aiheutuvasta sopimussakosta. Sopimussakko tarkoittaa vahingonkorvauksen sijasta tulevaa ennalta määritetyn suuruista rahallista sanktiota sopimusrikkomuksesta. Vahingonkorvausta vaadittaessa sen suuruus riippuu aiheutuneista vahingoista. Vahinkojen suuruuden näyttäminen voi olla tilanteesta riippuen hankalaa ja aikaa vievää. Sopimussakossa vahinkojen suuruutta ei tarvitse todistaa, vaan sopimussakon suuruus on ennalta sovittu sopimuksessa. Tämä helpottaa sopimusrikkomusten hoitamista ja monesti säästää selvittelykuluja.
Kotilain lakipalvelut
Edellä on kuvattu yritysten sopimuksia ja ongelmatilanteita vain pääpiirteittäin. Oheinen on yleisellä tasolla muistilista: sopimuksen tekeminen – muistilista yrityksille. Mikäli sinulla ongelmatilanne, johon kaipaat lakimiehen apua, ota rohkeasti yhteyttä. Annan tilanteestasi lakimihen asiantuntija-arvion, sekä ohjeistan ja neuvon jatkotoimenpiteissä.
Edellä on kuvattu työsuhteeseen liittyviä seikkoja vain pääpiirteittäin. Mikäli sinulla ongelmatilanne, johon kaipaat apua, ota rohkeasti yhteyttä. Annan tilanteestasi asiantuntija-arvion, sekä ohjeistan jatkotoimenpiteissä.
Katso Kotilain tarjoamat lakipalvelut:
- Sopimuksen tarkistaminen ja kommentointi
- Reklamaation laatiminen
- Neuvonta ongelmatilanteesta sopimuksessa ja toimenpidesuositus
- Neuvonta perinnän ja maksusaamisten ongelmatilanteessa ja toimenpidesuositus
- Kauppakirjan tarkistaminen ja kommentointi
- Kauppakirjan laatiminen
- Vuokrasopimuksen tarkistaminen, kommentointi ja neuvonta
- Vuokrasopimuksen laatiminen
- Neuvonta työsuhdeasioissa ja toimintasuositus
- Työsopimuksen tarkistaminen ja kommentointi
Lakivideo yrityksen sopimuksista, sopimusrikkomuksista ja niiden ongelmatilanteista
Hyödyllisiä sivuja
Jaa artikkeli:
Yhteystiedot
Kotilaki palvelee koko Suomessa.
Kaikki oikeudet pidätetään.