Sukupolvenvaihdoshuojennus maatilan sukupolvenvaihdoksessa

Sukupolvenvaihdos maatilalla ja maatilataloudessa

Sukupolvenvaihdoshuojennus maatilan sukupolvenvaihdoksessa. Sukupolvenvaihdos on pitkä prosessi, jossa on monia huomioitavia asioita. Katso ohjelista vaihtoehdoista, huomioitavista asioista, verotuksesta ja toteutuksesta.   

Sukupolvenvaihdos maatilataloudessa

Maatilatalouden sukupolvenvaihdos tarkoittaa maatalousyritystoiminnan siirtämistä, joko kokonaan tai osittain sitä jatkavalle taholle, eli uudelle yrittäjälle tai yrittäjille. Kyseessä on siis omistajanvaihdos yrittämistä jatkavalle sukupolvelle. Maatilataloudessa on olemassa useita merkittäviä verohuojennuksia tämän siirron helpottamiseksi. Verohuojennusten toteutuminen ja laajuus vaihtelevat suuresti tilanteiden ja osapuolten sukulaisuussuhteen mukaan ja niihin sisältyy myös verosanktioiden uhka, mikäli liiketoimintaa jatkava puolestaan luopuu maatilataloustoiminnasta ennen lakisääteisten määräaikojen täyttymistä.

Tämä katsaus koskee ns. perinteistä maatilataloustoiminnassa tapahtuvaa sukupolvenvaihdosta, jossa siirrettävä omaisuus siirtyy suoraan luopujalta toimintaa jatkavalle. Mikäli kyseessä on osakeyhtiömuotoinen maatila, niin katso tällöin täältä Sukupolvenvaihdoksesta yritystoiminnassa.

Sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten tarkoituksena, onkin mahdollistaa sujuva maatilataloustoiminnan siirto vähäisellä verorasituksella uudelle yrittäjäpolvelle, joka sitoutuu pitkäaikaiseen liiketoiminnan jatkamiseen. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa usealle eri tavalla, mutta yleisimpiä ovat lahja, lahjanluonteinen kauppa ja tietyissä tilanteissa myös perintö. Edelleen sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa, se voidaan toteuttaa useassa eri vaiheessa vähitellen jopa vuosikymmenten kuluessa. Tällöin onkin mahdollista käyttää useita eri tapoja sujuvan sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa vaiheittain. Vaiheittainen sukupolvenvaihdos voikin tapahtua esimerkiksi niin, että maatalousomaisuutta luovutetaan suunnitelman mukaan vähitellen jatkajapolvelle ja täydellinen siirtymä jatkajalle tapahtuu vasta luopujan eläköityessä, tai jopa sitä myöhemmin esimerkiksi perintönä.

Sukupolvenvaihdokseen lähtiessä, onkin tärkeää laatia ensin tiekartta, jonka mukaan edetään. Tällöin askelmerkit ovat selviä kaikille osapuolille ja mahdollisten olosuhdemuutosten koettaessa, niihin kyetään reagoimaan tehokkaasti. Jokainen sukupolvenvaihdos on omanlaisensa tilanne, joten jokainen sukupolvenvaihdossuunnitelmansa on omanlaisensa.

Lahjana, kauppana tai lahjanluontoisena kauppana tapahtuva sukupolvenvaihdos

Sukupolvenvaihdokseen liittyvät verohyödyt koskevat lähinnä lahjoja, perintöjä ja lahjanluonteisia kauppoja, mutta sukupolvenvaihdos on mahdollista toteuttaa myymällä maataloustoiminta kiinteistöineen ja laitteineen tai sen niiden toimintaa jatkavalle taholle käyvästä arvosta. Tällöin maksettava kauppahinta vastaa maatilan arvoa, eli ns. markkina-arvoa, joka olisi mahdollista saada myymällä kokonaisuus avoimessa kaupankäynnissä. Käypään hintaan tapahtuvassa myynnissä ainut mahdollinen verohyöty voi tulla kyseeseen yritystoiminnan luovuttajan luovutusvoittoverovapaudessa. Ks. tarkemmin kohta 5. Ehdot myyjän luovutusvoittoverovapaudelle sukupolvenvaihdoksessa.

Yleisempää onkin, että sukupolvenvaihdos toteutetaan, joko lahjana tai lahjanluontoisena kauppana. Lahjana tapahtuvassa sukupolvenvaihdoksessa maatilataloustoiminta lahjoitetaan jatkavalle taholle, jolloin ainoat veroseuraamukset ovat lahjoituksesta koituva lahjavero. Varsin usein sukupolvenvaihdos tapahtuu vähitellen, joten koko maatilataloustoiminnan lahjoittamista yleisempää onkin vähitellen pienemmissä erissä tapahtuvat lahjoitukset. Tällöin on mahdollista siirtää omistusta ja vastuuta vähitellen jatkajalle tai jatkajille. Lahjoituksista aiheutuvista lahjaveroista on myös tiettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista saada huojennusta. Ks. tarkemmin kohta 6. Maataloustoimintaa jatkavan verohuojennukset.

Lahjanluontoinen kauppa tarkoittaa sitä, että maatilatalousliiketoiminta tai sen osa siirretään jatkajalle alihintaan toteutettavaan kauppaan. Mikäli kaupassa maksettava vastike on enintään 75% hankittavan omaisuuden käyvästä arvosta, on tällöin ostajan maksettava lahjaveroa hänen alennuksena saamastaan lahjasta. Lahjan suuruus lasketaan käyvän arvon ja maksetun vastikkeen välisenä erotuksena. Mikäli vastike on yli 75% käyvästä arvosta, ei tällöin tarvitse maksaa ollenkaan lahjaveroa.

Esimerkki 1: Ykä Yrittäjä myy 400.000 euron arvoisen maatilatalouskokonaisuuden kiinteistöineen ja laitteineen Janne Jatkajalle 200.000 euron hintaan. Maksettava vastike (50% käyvästä hinnasta) on vähemmän kuin 75%, jolloin Jannen tulee maksaa saamastaan alennuksesta lahjaveroa. Jannen katsotaan saaneen 200.000 euron (400.000€ – 200.000€) suuruisen lahjan.

Esimerkki 2: Ykä Yrittäjä myy 400.000 euron arvoisen maatilatalouskokonaisuuden kiinteistöineen ja laitteineen Janne Jatkajalle 304.000 euron hintaan. Maksettava vastike (76% käyvästä hinnasta) on enemmän kuin 75%, jolloin Jannen ei tarvitse maksaa ollenkaan lahjaveroa.

Lahjanluonteisesta kaupasta aiheutuvista lahjaveroista on myös tiettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista saada huojennusta. Ks. tarkemmin kohta 6. Maatilataloustoimintaa jatkavan verohuojennukset.

Perintönä tai testamentilla tapahtuva sukupolvenvaihdos

Sukupolvenvaihdos on mahdollista toteuttaa myös perintönä. Joissakin tilanteissa perintönä tapahtuva sukupolvenvaihdoksen loppuunsaattaminen saattaa olla suunniteltuakin. Tällöin yleensä valta-osa sukupolvenvaihdoksesta on jo toteutettu suunnitellusti ja yrittäjyydestä luopunut vanha yrittäjä on jäänyt taustalle vähemmistöomistajaksi.

Yleisempää on kuitenkin, että kuolemantapauksen johdosta tapahtuva sukupolvenvaihdos tulee yllättäen. Myös tällöin toimintaa jatkavat uuden sukupolven yrittäjät ovat oikeutettuja sukupolvenvaihdoshuojennuksiin verotuksessa samoilla ehdoilla, kuin lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla tapahtuvassa sukupolvenvaihdoksessa. Erona tällöin on, että sukupolvenvaihdoksessa huojennettava vero on perintövero. Ks. tarkemmin kohta 6. Maatilataloustoimintaa jatkavan verohuojennukset.

Maatilatalousvarallisuudesta, kuten kaikesta muustakin omaisuudesta, on mahdollista määrätä testamentilla. Testamentissa onkin siten mahdollista osoittaa jatkaja maatilataloustoiminnalle, joskaan perintöä ei ole koskaan pakko ottaa vastaan. Testamentin laatiminen on aina suositeltavaa, mutta varsinkin vuosien tai vuosikymmenen varrella suunnitelluksi tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä sukupolvenvaihdossuunnitelmaan sopivan testamenttimääräyksen tekeminen on erittäin suositeltavaa.

Ks. Tarkemmin testamentin laatimisesta ja perinnöistä täältä.

Myyjän luovutusvoittovero (myyntivoittoverotus) sukupolvenvaihdoksessa

Mikäli sukupolvenvaihdos toteutetaan kaupalla (tai lahjanluonteisella kaupalla), on tällöin varsin yleistä, että maatilankokonaisuuden arvo luovutushetkellä on suurempi, kuin mitä se oli luopujan itsensä aloittaessa tai hankkiessa yritystoiminnan. Tavallisesti myytäessä omaisuutta hankintahintaa korkeampaan hintaan, tulee ns. voitosta maksettavaksi luovutusvoittoveroa (eli myyntivoittoveroa). Maataloudessa on lisäksi huomioitava mahdolliset luovutettavasta yritysomaisuudesta tehdyt poistot. Mikäli sukupolvenvaihdokseen sisältyy maatilataloudesta luopuvan kotitalo, jossa on asuttu yli kaksi vuotta, on tämä osa sukupolvenvaihdoksesta aina luovutusvoittoverosta vapaa.

Luovutusvoittoveroa maksetaankin poistamattomien hankintamenojen ja myyntihinnan erotuksesta, tai vaihtoehtoisesti hankintamenona on mahdollista käyttää hankintameno-olettamaa, joka lasketaan myyntihinnasta ja ei siten perustu todelliseen hankintahintaan. Hankintameno-olettama on 20% myyntihinnan mukaisesta arvosta, mikäli omaisuus on omistettu alle 10 vuotta ja 40%, mikäli omaisuus on omistettu yli 10 vuotta.

Luovutusvoittoveroa tulee maksaa myös, mikäli arvoaan nostanut maatilakokonaisuus myydään sen todellista arvoaan alempaan hintaan, eli ns. lahjanluontoisella kaupalla. Tällöin luovutusvoittovero lasketaan luovutetun omaisuuden ja todellisuudessa maksetun kauppahinnan mukaan lasketussa suhteessa. Tällöin on mahdollista, että todellinen maksettu kauppahinta on sama tai alempi, kuin mikä on ollut luopujan itsensä aikoinaan maksama kauppahinta luovutettavasta omaisuudesta, mutta silti luopujan tulee maksaa saamastaan ”voitosta” luovutusvoittoveroa.

Esimerkki: Ykä Yrittäjän maatilan kokonaishankinta-arvo on vuosien varrella kaikkinensa ollut yhteensä 200.000 euroa, josta on vuosien varrella tehty 40.000 euron poistot irtaimeen omaisuuteen. Ykän maatilan kiinteistöjen ja irtaimiston poistamaton hankinta-arvo on siten 160.000 euroa (200.000€ – 40.000€ = 160.000€). Nykyään Ykän maatilan käypä kokonaisarvo on 400.000 euroa. Ykän kotitalo ei kuulu tässä esimerkissä sukupolvenvaihdokseen.

Ykä myy maatilakokonaisuutensa Janne Jatkajalle 160.000 euron hintaan, eli kyseessä on lahjanluontoinen kauppa. Ykän saama myyntihinta on tässä esimerkissä sama, kuin hänen maatilansa poistamaton hankinta-arvo. Verohallinto laskee kuitenkin Ykän luovutusvoittoverotuksessa hänen myymänsä maatilan hankintahinnaksi sen myyntihinnan suhteen luovutettavan omaisuuden käypään arvoon verrattuna, eli suhdeluku on 40% (160.000€ / 400.000€ = 40%). Tällöin luovutettavan maatilakokonaisuuden hankintahinnaksi luovutusvoittoverotuksessa lasketaan 64.000 euroa (160.000€ * 40% = 64.000€). Ykän tuleekin maksaa luovutusvoittoveroa 96.000 euron myyntivoitosta (160.000€ – 64.000€ = 96.000€). Ykälle sukupolvenvaihdoksesta maksettavaksi tuleva luovutusvoittovero olisi siten useita kymmeniä tuhansia euroa.

Mikäli sukupolvenvaihdos toteutetaan kokonaisuudessaan lahjana, eli täysin vastikkeetta, tällöin luovuttajan ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa. Sama pätee myös perintöihin, eli kuolinpesän ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa.

Ehdot myyjän luovutusvoittoverovapaudelle sukupolvenvaihdoksessa

Maatalousmaan, sitä vastaavaa CAP-maatilatukioikeuden, salaojien, metsän, sekä tuotantorakennusten ja niiden rakennuspaikan myynnissä sukupolvenvaihdoskaupalla on mahdollista välttyä em. luovutusvoittoveron maksamiselta kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä:

  1. Luovutettava omaisuus on ollut yli 10 vuotta luovuttajan, tai sellaisen henkilön omistuksessa, jolta luovuttaja on saanut omaisuuden vastikkeetta.
  2. Ostajana on luovuttajan rintaperillinen (lapsi, lapsenlapsi, jne), tai luovuttajan sisar tai sisarpuoli. Yhteisostaja voi olla em. henkilöiden puoliso.
  3. Luovuttajan on täytynyt käyttää myytävää omaisuutta maa- tai metsätalouden harjoittamiseen.

Edellä mainittujen ehtojen täyttyessä maatilataloustoiminnan luovuttaja voikin saada varsin merkittävän veroedun. Huomioitavaa on kuitenkin verovapauden rajoittaminen vain maatilataloustoiminnasta luopuvan henkilön perhepiiriin tapahtuviin sukupolvenvaihdoksiin.

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä myytävä irtaimisto, kuten tuotantokoneet eivät sen sijaan sovellu luovutusvoittoverovapauden piiriin, vaan niistä tulee aina maksaa luovutusvoittoveroa. Tällöin vero lasketaan poistamattoman hankintahinnan ja myyntihinnan erotuksena aina esinekohtaisesti. Jokaisesta myytävästä irtaimistosta tai irtaimistokokonaisuudesta lasketaan siten oma luovutusvoittovero.

Esimerkki: Ykä Yrittäjä on 25 vuotta sitten hankkinut em. maatalousmaan tukioikeuksineen, salaojineen ja tuotantorakennuksineen 200.000 euron hintaan ja kokonaisuuden nykyinen arvo on 400.000 euroa. Maatilatalouden poistamaton hankinta-arvo on 160.000 euroa. Ykä myy maatilatalouskokonaisuuden pojalleen Janne Jatkajalle 160.000 euron hintaan, eli kyseessä on lahjanluontoinen kauppa. Tavallisesti Verohallinto laskisi Ykän saaneen maatilakokonaisuuden luovutuksesta verotettavaa luovutusvoittoa edellisen esimerkin mukaisesti. Ykä kuitenkin täyttää em. luovutusvoittoverovapauden edellytyksen sukupolvenvaihdoksessa, eikä hänen siten tarvitse maksaa ollenkaan luovutusvoittoveroa kyseisen omaisuuden myynnistä.

Edellisestä poiketen sukupolvenvaihdoksessa mahdollisesti siirtyvästä irtaimistosta luovutusvoittoveroa täytyy maksaa, mikäli irtaimiston kauppahinta ylittää poistamattoman hankinta-arvon.

Maatilatalousliiketoimintaa jatkavan verotus - verohuojennukset sukupolvenvaihdoksessa

Sukupolvenvaihdoksessa maatilataloustoimintaa jatkavan uuden polven yrittäjän verohuojennukset ovat pitkälti lahja- tai perintöveron huojennuksia. Huojennus voi olla myös lahjanluontoisesta kaupasta aiheutuvien lahjaverojen huojennus. Ks. tarkemmin kohta 2. lahjana, kauppana tai lahjanluonteisena kauppana tapahtuva sukupolvenvaihdos. Huojennus voi olla joko täydellinen huojennus lahja- tai perintöveroista, tai osittainen. Kummassakin tapauksessa huojennuksen saamiseksi täytyy kummankin seuraavan edellytyksen täyttyä:

  1. Luovutettavan maatilan on oltava suuruudeltaan riittävä, jotta sillä on todellisuudessa mahdollista jatkaa maataloustoimintaa. Suuruudelle ei ole asetettu tarkkoja rajoja, mutta esimerkiksi pelkkä yksittäinen tuotantorakennus ei yleensä täytä vaatimusta; ja
  2. Luovutuksensaajan tulee jatkaa maatalouden tai maa- ja metsätalouden hoitamista saamallaan maatilalla. Pelkän metsätalouden jatkaminen ei oikeuta huojennukseen.

Huojennuksen saamisen vaatimukset liittyvät siten jatkajapolvelle siirrettävän maatilatalousvarallisuuden kokoon, sekä siihen että luovutuksensaaja todellisuudessa jatkaa maataloustoimintaa saamallaan osuudella. Mikäli sukupolvenvaihdos toteutetaan useassa erässä, on tällöin huomioitava, että jokaisessa vaiheessa huojennus täytyy hakea erikseen ja tämän saamiseksi on aina kerrallaan luovutettava suuruudeltaan riittävä kokonaisuus. Myös prosenttiosuudella tapahtuva sukupolvenvaihdos voi oikein tehtynä täyttää em. ehdot. Tällöin voidaan ensi vaiheessa esimerkiksi siirtää 50% maatilatalousvarallisuudesta toimintaa jatkavalle.

Huomioitavaa on myös, että toisin kuin myyjän luovutusvoittoverotuksessa, lahja- ja perintöverojen huojennus koskee myös sukupolvenvaihdoksessa luovutettavaa irtaimistoa.

Huomioitavaa on, että huojennuksen saamisen edellytyksenä ei ole sukulaisuussuhde yrittäjyydestä luopuvan ja sitä jatkavan henkilön välillä. Yleensä sukupolvenvaihdokset tapahtuvat perhepiirissä, mutta myös täysin ulkopuolisellekin tapahtuvassa sukupolvenvaihdoksessa toimintaa jatkava voi siten olla oikeutettu huojennukseen.

Kaikkia seuraavia lahja- ja perintöveroihin liittyviä sukupolvenvaihdoshuojennuksia on vaadittava erikseen, eli Verohallinto ei myönnä niitä viran puolesta. Huojennuksista on myös mahdollista hakea ennakkoratkaisu Verohallinnolta, jolloin veroseuraamukset ovat jo ennakkoon tiedossa ennen sukupolvenvaihdosprosessin aloittamista. Sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa kannattaakin siten käyttää asiantuntija-apua varman ja ennakoitavan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Sukupolvenvaihdoshuojennus sukupolvenvaihdoksessa

Täydellinen huojennus perintö- tai lahjaveroista

Täydellinen huojennus lahja- tai perintöveroista myönnetään em. edellytysten täyttyessä, mikäli kyseessä on lahjanluonteinen kauppa (tai kuolinpesän ulkopuolisilla varoilla toteutettava kauppa), jossa luovutettavasta maatilatalousvarallisuudesta maksettava vastike on yli 50% sen käyvästä arvosta. Käypä arvo tarkoittaa ns. markkina-arvoa, eli sitä hintaa, jonka ulkopuolinen olisi valmis maksamaan osuudesta vapailla markkinoilla. Perintöjen osalta edellytyksen täyttyminen edellyttää käytännössä kuolinpesän ulkopuolisten varojen käyttämistä osuuden lunastamiseen kuolinpesästä.

Esimerkki 1: Ykä Yrittäjä aloittaa sukupolvenvaihdoksen maatilallaan ja myy Janne Jatkajalle 400.000 euron arvoisen maatilakokonaisuuden irtaimistoineen. Janne maksaa maatilatalouskokonaisuudesta 204.000 euroa, eli Jannen maksama vastike on 51% kokonaisuuden käyvästä arvosta (204.000€ / 400.000€ = 51%). Janne myös jatkaa maataloustoimintaa hankkimallaan maatilalla. Tavallisessa tilanteessa Jannen tulisi maksaa alihintaisessa kaupassa saamastaan lahjasta lahjaveroa, mutta koska kyseessä on ehdot täyttävä sukupolvenvaihdos, lahjaverot huojennetaan kokonaisuudessaan ja Jannen ei tarvitse maksaa ollenkaan lahjaveroja.

Osittainen huojennus perintö- tai lahjaveroista

Osittainen huojennus lahja- perintöveroista myönnetään, mikäli sukupolvenvaihdoksessa ei käytetä ollenkaan vastiketta, eli kyseessä on puhdas lahja tai perintö, sekä silloin kun lahjanluonteisessa kaupassa maksettava vastike on alle 50% saadun osuuden käyvästä arvosta.

Osittaisessa huojennuksessa luovutettava maatalousvarallisuus tai sen osa arvostetaan Verohallinnon ohjeiden mukaan laskettavaan vertailuarvoon. Vertailuarvo tarkoittaa käytännössä kaavamaisesti laskettavaa maatilatalouden verotuksessa vahvistetun netto-omaisuuden arvoa. Vertailuarvo on tarkoittaa siten eri asiaa, kuin yhtiön käypä arvo. Vertailuarvo on lähes poikkeuksetta alempi kuin käypä arvo. Edellisestä poiketen esimerkiksi metsätalouden tuotantorakennukset ja laitteet arvostetaan niiden poistamattomaan hankintahintaan ja tuotantoeläimet arvostetaan niiden käypään arvoon.

Vertailuarvon laskemisen jälkeen siitä lasketaan ns. sukupolvenvaihdosarvo (spv-arvo), joka on 40% vertailuarvosta. Esimerkki: Peltopalstan käypä arvo on 100.000 euroa ja sen vertailuarvoksi verohallinto laskee verotietojen perusteella 70.000 euroa, josta puolestaan saadaan laskettua spv-arvo, joka on 28.000 euroa (70.000€ * 40% = 28.000€).

Spv-arvon määrittämisen jälkeen lasketaan vielä erikseen omaisuuden käyvän arvon ja saadun lahjan välinen suhde. Tällä hieman monimutkaisella kaavalla saatavaa arvoa käytetään sukupolvenvaihdoshuojennuksen laskemisessa.

Esimerkki: Ykä Yrittäjä tekee sukupolvenvaihdoksen maatilallaan ja myy 400.000 euron arvoisen maatilansa kaikkine laitteineen ja irtaimistoineen Janne Jatkajalle 100.000 euron hintaan. Janne jatkaa maatilatalouden harjoittamista. Tavallisesti Jannen katsottaisiin saaneen Ykältä 300.000 euron suuruisen lahjan (400.000€ – 100.000€ = 300.000€), josta Jannen tulisi maksaa lahjaveroa 37.100 euroa tai 84.450 euroa riippuen Jannen ja Ykän sukulaisuussuhteesta. Ks. eri veroluokista tarkemmin täältä.

Jannen maksama vastike on alle 50% käyvästä arvosta, joten hän ei ole oikeutettu täydelliseen huojennukseen lahjaveroista. Janne hakeekin osittaista sukupolvenvaihdoshuojennusta. Verohallinto laskee Ykän maatilan tilinpäätöksen, verotustietojen ja selvitysten perusteella Jannen ostaman omaisuuden vertailuarvoksi 300.000 euroa. Tästä laskettava spv-arvo on 120.000 euroa (300.000€ * 40% = 120.000€). Sen jälkeen Verohallinto laskee Jannen saaman lahjan ja omaisuuden käyvän arvon suhteen, joka on 75% (300.000€ / 400.000€ = 75%).

Spv-arvo kerrotaan lasketulla saadun lahjan ja omaisuuden käyvän arvon suhteella, josta lasketaan lopullinen lahjaverotuksessa käytettävä lahjaverotusarvo. Jannen katsotaan siten saaneen Ykältä 90.000 euron suuruisen lahjan (120.000€ * 75% = 90.000€). Jannen tulee siten maksaa lahjaveroa 8.900 euroa tai 21.550 euroa riippuen hänen ja Ykän sukulaisuussuhteesta. Verohuojennus on siten useita kymmeniä tuhansia euroja.

Perintö- ja lahjaverojen maksuajan pidennys sukupolvenvaihdoshuojennuksessa

Em. huojennuksen lisäksi on myös mahdollista hakea pidennystä sukupolvenvaihdoshuojennuksen jälkeen määrättyjen lahja- ja perintöverojen maksuaikaan. Tavallisesti lahja- ja perintöverot määrätään maksettaviksi enintään kahdessa erässä viimeistään noin vuoden kuluessa lahjan- tai perinnön saamisesta. Sukupolvenvaihdoshuojennuksessa sen sijaan on mahdollista hakea lahja- ja perintöverojen maksuajan pidentämistä maksettavina vuotuisina tasaerinä korottomasti, jopa kymmenen vuoden aikana.

Perintö- ja lahjaverojen maksuajan pidennys sukupolvenvaihdoshuojennuksessa

Em. huojennuksen lisäksi on myös mahdollista hakea pidennystä sukupolvenvaihdoshuojennuksen jälkeen määrättyjen lahja- ja perintöverojen maksuaikaan. Tavallisesti lahja- ja perintöverot määrätään maksettaviksi enintään kahdessa erässä viimeistään noin vuoden kuluessa lahjan- tai perinnön saamisesta. Sukupolvenvaihdoshuojennuksessa sen sijaan on mahdollista hakea lahja- ja perintöverojen maksuajan pidentämistä maksettavina vuotuisina tasaerinä korottomasti, jopa kymmenen vuoden aikana.

Varainsiirtoverotus

Sukupolvenvaihdoksessa myyjän maksettavaksi saattaa tulla arvonlisäveroja niistä irtaimen eristä, jotka siirretään sukupolvenvaihdoksessa toimintaa jatkavalle. Kiinteistöstä ja kiinteistä rakennelmista ei kuitenkaan tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Ostajan maksettavaksi tulee pääsääntöisesti varainsiirtoverot ostettavasta kiinteästä omaisuudesta. Varainsiirtoverojen maksuperusteena on käytettävä kauppahinta, eli puhtaista lahjoituksista ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa.

Verosanktiot sukupolvenvaihdoksessa saadun maatilatalouden omaisuuden edelleen luovuttamisesta ennen määräajan täyttymistä

Sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten tarkoituksena on nimenomaan elinkeinotoiminnan jatkamisen mahdollistaminen, ei sen siirtäminen lahja-ja perintöverojen välttämiseksi seuraavalle sukupolvelle.

Sen vuoksi laissa on säädetty verosanktioita, mikäli sukupolvenvaihdoshuojennuksia käyttänyt luopuu pääosastaan saamastaan maatilatalousomaisuudesta ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisesta. Pääosittainen luopuminen tarkoittaa omaisuuden kokonaista tai suuriman osan myymistä tai lahjoittamista eteenpäin. Verotuksen toimittamisesta laskettava määräaika tarkoittaa tällöin yli viiden vuoden määräaikaa varsinaisesta sukupolvenvaihdoksesta.

Tällöin verotuksessa saatu sukupolvenvaihtohuojennus menetetään ja verotus toimitetaan uudelleen tavallisten sääntöjen mukaan ja lisäksi päälle tulee vielä 20% veronkorotus. Sanktio voikin siten olla hyvin merkittävä.

Esimerkki: Janne Jatkaja on edellisen esimerkin mukaisesti ostanut sedältään Ykä Yrittäjältä 400.000 euron maatilatalouskokonaisuuden 100.000 euron hintaan ja Janne on käyttänyt sukupolvenvaihdoshuojennusta lahjaverotuksessa. Janne on tällöin maksanut lahjaveroja alihintaisesta kaupastaan 2. veroluokan mukaisesti 21.550 euroa.

Janne myy maatilatalouskokonaisuuden kolme vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen naapuritilan yrittäjälle. Janne menettää saamansa sukupolvenvaihdoshuojennuksen ja hänen kolmen vuoden takainen lahjaverotuksensa tehdään uudelleen. Jannen katsotaan saaneen täyden arvon 300.000 euron lahjan (400.000€ – 100.000€ = 300.000€) Ykä Yrittäjältä. Lahjavero tästä on 84.450 euroa, jonka päälle tulee 20% veronkorotus. Jannen tulee maksaa lahjaveroa tällöin jo aikaisemmin maksamansa lahjaveron päälle lisää yhteensä 79.790 euroa ((84.450€ + 84.450€*20%) – 21.550€ = 79.790€). Mikäli Janne olisi odottanut myynnissään yli viiden vuoden määräajan, ei hänen tarvitsisi maksaa ollenkaan lahjaveroa.

Tämän lisäksi alle viiden vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksessa tapahtuneissa kaupoissa on myös olemassa riski korotetuista luovutusvoittoveroista. Tämä on mahdollista, mikäli yrittäjyydestä luopunut aikaisempi yrittäjä on täyttänyt kohdassa 5. Ehdot myyjän luovutusvoittoverovapaudelle sukupolvenvaihdoksessa eritellyt luovutusvoittoverovapauden edellytykset. Tällöin aikaisemman yrittäjän (esimerkkien Ykä) saama verohyöty vähennetään sukupolvenvaihdoksen tehneen ja nyt yrittäjyydestä luopuneen (Janne) hankintamenoista. Tämä siis käytännössä korottaa myös Jannen maksettavaksi tulevia luovutusvoittoveroja.

Alle viiden vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksesta tapahtuvissa yrittäjyydestä luopumisissa on siten riskinä sekä lahja-/ perintöverojen korotus, että lähisukulaisten kesken tapahtuneissa sukupolvenvaihdoksissa ylimääräinen luovutusvoittovero.

Kotilain lakipalvelut

Edellä on käyty läpi maatilatalouden sukupolvenvaihdokseen liittyviä juridisia ja verotuksellisia näkökulmia vain pääpiirteittäin. Oheinen on yleinen ohjelista aiheesta: sukupolvenvaihdoshuojennus maatilan sukupolvenvaihdoksessa. Sukupolvenvaihdokseen liittyy paljon muutakin, kuten rahoitus, mahdolliset starttirahat, keskustelut mahdollisten muiden sisarusten kesken, sekä itse yrittäjyyden suunnittelu ja siihen valmistautuminen. Sukupolvenvaihdoksen suunnittelu onkin pitkäjänteinen prosessi, johon tarvitaan useita eri alojen ammattilaisia.

Katso Kotilain tarjoamat lakipalvelut:

Lakivideo sukupolvenvaihdoksesta

Hyödyllisiä sivuja

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp

Yhteystiedot

Kotilaki palvelee koko Suomessa. 

Kaikki oikeudet pidätetään. 

Sisältö