Oikeudet ja velvollisuudet kuolinpesässä

Perintö ja kuolinpesä

Kenellä on oikeus perintöön? Mitä ovat oikeudet ja velvollisuudet kuolinpesässä? Kuka on kuolinpesän osakas? Voiko perinnöstä luopua esimerkiksi oman lapsen hyväksi? Lue mitä kaikkea sisältyy perintöihin ja kuolinpesään.

Perintö ja siihen oikeutetut henkilöt

Perinnön saaminen tarkoittaa henkilön kuoleman jälkeen tapahtuvaa hänen omaisuutensa hallinnointia ja sen jakamista. Perintöä voi saada sukulaisuussuhteen perusteella perinnönjättäjään tai testamenttiin perustuvalla määräyksellä. Testamentilla voikin siten määrätä perinnönsaajista ja perintöosuuksien suuruudesta eri tavalla kuin miten perintö menisi ilman testamenttia. Testamentilla perinnön voi määrätä myös muille henkilöille kuin sukulaisille, sekä esimerkiksi säätiöille tai yhdistyksille. Ks. Täältä tarkemmin testamentin laatimisesta.

Mikäli testamenttia ei ole laadittu, menee perintö tällöin perinnönjättäjän lähimmille sukulaisille, joita ovat ensisijaisesti lapset. Tällöin jokainen lapsista on oikeutettu yhtä suureen osaan perinnöstä. Mikäli lapsi on kuollut ennen perinnönjättäjää, menee tällöin kuolleen lapsen osuus perinnöstä hänen omille lapsilleen, eli perinnönjättäjän lapsenlapsille. Mikäli kuolleella lapsella ei ollut omia lapsia, menee tällöin hänen osuutensa muille sisaruksille.

Mikäli perittävällä henkilöllä ei ole lapsia, mutta hän on naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, menee perintö tällöin ensin puolisolle, eli leskelle. Tällöin lesken kuoleman jälkeen jäljellä oleva ensin kuolleen puolison osa hänen perinnöstään jaetaan hänen lähimmille sukulaisilleen tasaosuuksin. Perinnön jakaminen tapahtuu tällöin poikkeuksellisesti kahdessa vaiheessa. Ensin perintö menee leskelle ja lesken kuolemansa jälkeen ensin kuolleen puolison sukulaisille. Leskellä ei ole em. tilanteessa oikeutta omalla testamentillaan määrätä kuolleen puolisonsa perintöosuudesta lesken oman kuolemansa jälkeen.

Mikäli perinnönjättäjällä ei ole lapsia, lasten jälkeläisiä tai puolisoa, menee perintö perinnönjättäjän vanhemmille. Mikäli perinnönjättäjän vanhemmat tai toinen heistä ei ole enää olossa, menee tällöin hänen osuutensa perinnönjättäjän sisaruksille. Perinnönjättäjän sisarusten lapset ja lapsenlapset perivät vanhempansa osuuden, mikäli vanhempi on kuollut ennen perinnönjättäjää.

Mikäli perinnönjättäjällä ei ole elossa ketään aikaisemmin mainituista sukulaisista, ovat viimesijaisina perijöinä perinnönjättäjän isovanhemmat tai mikäli he ovat kuolleet ennen perinnönjättäjää, niin heidän lapsensa, eli perinnönjättäjän sedät ja tädit. Serkut eivät enää ole lain mukaan oikeutettuja perintöön, eli mikäli serkut ovat perinnönjättäjän lähimpiä sukulaisia, menee perintö tällöin valtiolle, ellei perinnönjättäjä ole tehnyt testamenttia perinnöstään

Kuolinpesä, sen hallinnointi ja kuolinpesän osakkaat

Perinnönjättäjän omaisuus, velat ja sopimukset siirtyvät henkilön kuollessa hänen kuolinpesälleen. Kaikki perinnönjättäjältä jääneet velat tulee maksaa tavallisesti myös henkilön kuoleman jälkeen. Esimerkiksi asuntolainan kuukausierien maksusta tulee huolehtia myös kuoleman jälkeen. Myös sopimukset jatkuvat tavalliseen tapaan, eli esimerkiksi kännykkäliittymät ja sanomalehtitilaukset tulee erikseen perua, tai niiden maksujen maksaminen jää tulevaisuudessa kuolinpesän harteille. Myös esimerkiksi kuolinpesän nimissä täytyy tehdä veroilmoitus samaan tapaan, kuin normaalisti elossa olevan henkilön veroilmoitus tehdään. 

Kuolinpesän osakkaat vastaavat kuolinpesän nimissä toimimisesta. Kuolinpesässä tehdään yleensä osoitteenmuutos, jossa kuolinpesän posti käännetään yhden kuolinpesän osakkaan osoitteeseen. Tämä helpottaa kuolinpesän hoitamista.

Kuolinpesään kuuluvat osakkaina:

  • Lakimääräiset perinnönsaajat,
  • Mahdolliset yleistestamentinsaajat, sekä
  • Leski niissä tilanteissa, joissa puolisoilla ei ollut avio-oikeuden kokonaan poissulkevaa avioehtoa.

Ns. erityistestamentinsaajat, eli legaatinsaajat eivät ole kuolinpesän osakkaita. Ks. tästä lisää Kohdasta 6.

Jokaisella kuolinpesän osakkaalla on oikeus maksaa kuolinpesän laskuja kuolinpesän tililtä, sekä irtisanoa tarvittavia sopimuksia. Laskujen maksamiseen tarvitaan kuolinpesän osakkuuden todistava sukuselvitys, eli virkatodistus, jonka saa maistraatista tai perinnönjättäjän viimeisimmästä kotiseurakunnasta.

Käytännössä usein kuolinpesän juoksevien asioiden hoitaminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti osakkaiden kesken, vaan niistä vastaavat yksi tai muutama pesän osakkaista, jotka ovat parhaiten tietoisia kuolinpesän asioista. Kansankielellä tätä henkilöä voidaan kutsua kuolinpesän hoitajaksi. Yleensä vastuulle jää myös kuolinpesän tyhjennys, eli vainajan asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden selvittäminen. Perunkirjoituksen järjestäminen on myös laissa säädetty sellaisen pesän osakkaan vastuulle, joka tietää parhaiten kuolinpesän tilanteesta.

Kuolinpesän osakkuus voi myös lakata ja uusia henkilöitä voi tulla kuolinpesän osakkaiksi. Näin on esimerkiksi silloin, jos joku perinnönsaajista luopuu perinnöstä ja hänen sijastaan kuolinpesän osakkaiksi ja perinnönsaajiksi tulevat puolestaan hänen omat rintaperillisensä.

Lesken oikeus yhteisen kodin hallussa pitämiseen

Mikäli perinnönjättäjältä jää leski, on hänellä useita lakisääteisiä oikeuksia, joita lesken on mahdollista käyttää. Leskellä on ensinnäkin aina halutessaan oikeus pitää puolisoiden yhteinen koti itsellään jakamattomana hallussaan. Tämä tarkoittaa sitä, että leski voi halutessaan pidättää itselleen hallintaoikeuden omaan kotiinsa riippumatta siitä, miten kodin omistussuhteet ovat menneet lesken ja hänen edesmenneen puolisonsa välillä.

Hallintaoikeus tarkoittaa sitä, että leski saa jatkaa vapaasti asumista puolisoiden kodissa, vaikka itse kodin omistus menisi osittain tai kokonaan kuolleen puolison perillisille. Hallintaoikeus kattaa myös kodin asuntoirtaimiston. Leski tällöin vastaa myös kaikista kodin ylläpitoon menevistä kuluista. Lesken on aina erikseen ilmoitettava, mikäli hän haluaa pidättää hallintaoikeuden kotiinsa. Yleensä tämä ilmoitus merkitään perukirjaan, mutta se on mahdollista tehdä myös myöhemmin. Kodin perintönä saaneiden perillisten perintöverotuksessa tehdään lesken hallintaoikeudesta vähennys, joka riippuu lesken iästä.

Lesken asema kuolinpesässä avioehdon ollessa tehtynä

Lesken asema hänen edesmenneen puolisonsa kuolinpesässä riippuu siitä, oliko avioparilla avioehtoa vai ei. Mikäli puolisoilla oli toistensa avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei leski tällöin kuulu edesmenneen puolisonsa kuolinpesään sen osakkaana. Lesken varallisuus ei myöskään tällöin liity edesmenneen puolison kuolinpesän perintöverotukseen tai myöhemmin tehtävään perinnönjakoon. Tämä ei kuitenkaan vaikuta lesken oikeuteen pitää yhteistä kotia jakamattomana hallussaan.

Lesken asema kuolinpesässä, kun avioehtoa ei ole tehtynä

Mikäli puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, eli heillä ei ollut avioehtoa, kuuluu leski tällöin edesmenneen puolisonsa kuolinpesään sen osakkaana. Lesken varallisuus myös huomioidaan hänen edesmenneen puolisonsa jälkeen tehtävässä perintöverotuksessa, eli perukirjaan on tällöin merkittävä myös lesken varat ja velat.

Mikäli kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, on tällöin leskellä oikeus vaatia tasinkoa maksettavaksi edesmenneen puolisonsa kuolinpesästä. Tasinko tarkoittaa sitä, että avioliiton päättyessä (joko kuolemaan tai eroon), puolisoiden välinen varallisuus tasataan niin, että varakkaampi puoliso tai kuolinpesä maksaa tasinkoa toiselle osapuolelle, kunnes lopputuloksena molemmilla on yhtä paljon varallisuutta. Lesken mahdollinen tasinko vähentää siten hänen edesmenneen puolisonsa jälkeen maksettavien perintöjen suuruutta.

Leskellä on oikeus tasingon vaatimiseen, mutta ei velvollisuutta. Leski voi myös päättää käyttää tasinko-oikeuttaa vain osin, eli niin että hän ottaa vastaan vain osan siitä tasingosta, johon leski olisi lain mukaan oikeutettu.

Jos leski puolestaan on varakkaampi kuin hänen edesmennyt puolisonsa, on leskellä tällöin puolestaan ns. tasinkoprivilegioikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa edesmenneen puolisonsa kuolinpesään ja siitä eteenpäin perintönä jaettavaksi. Puolison kuolinpesän osakkailla ei myöskään ole oikeutta vaatia leskeä maksamaan tasinkoa edesmenneen puolisonsa kuolinpesään. Tällöin avioliitosta ja avio-oikeudesta huolimatta tasingonmaksua ei suoriteta.

Maksamatta jäänyt tasinko huomioidaan kuitenkin lesken kuollessa ja hänen jälkeensä toimitettavassa perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa. Lesken tasinkoprivilegioikeus ei siis lopullisesti poista avio-oikeutta ja edesmenneen puolison kuolinpesän oikeutta tasinkoon, vaan käytännössä lykkää sen suorittamisen lesken oman kuoleman yli suoritettavaksi lesken kuolinpesästä.

Lisäksi tässä tilanteessa on tehtävä ositus kuolinpesän ja lesken välillä ennen perinnön ja kuolinpesän jakoa. Tämä tarkoittaa kuolinpesän ositusta, jossa leski ja kuolinpesän osakkaat sopivat osituksesta samaan tapaan, kuin mitä tapahtuisi avioron jälkeisessä osituksessa.

Edellä on kuvattu lesken lakimääräisiä oikeuksia. Lesken oikeudet voivat olla kuitenkin testamentin perusteella edellistä laajemmat. Yleisiä testamentteja ovatkin puolisoiden keskinäiset hallintaoikeustestamentit, joissa leski saa hallintaoikeuden kaikkeen edesmenneen puolisonsa omaisuuteen. Ks. Testamenttien laatimisesta tarkemmin täältä.

Perintöosuudet ja asema kuolinpesässä

Tavallisin perintö on ns. lakimääräinen perintö, jolloin perintöä saadaan sukulaisuussuhteen perusteella ja perintöosan suuruus jaetaan tällöin tasan kaikkien saman tasoisten perijöiden kesken. Jokainen lakimääräinen perijä on myös kuolinpesän osakas.

Esimerkki 1: Pekka ei ole tehnyt testamenttia ja hänellä on kolme lasta. Pekan kuoleman jälkeen jokainen hänen lapsensa saa yhtä suuren osan Pekan jälkeen jaettavasta perinnöstä, eli jokainen lapsista saa yhden kolmasosan perinnöstä.

Esimerkki 2: Pekka ei ole tehnyt testamentti ja hänellä oli kolme lasta, josta yksi on kuollut ennen Pekkaa. Kuolleella lapselle oli itsellään kaksi lasta. Pekan kuoleman jälkeen kaksi hänen elossa olevaa lastaan saavat kumpikin yhden kolmasosan Pekan jälkeen jaettavasta perinnöstä. Pekan kuolleen lapsen kaksi omaa lasta jakavat edesmenneen vanhempansa osuuden, eli yhden kolmasosan tasan. Pekan kuolleen lapsen kaksi lasta saavat siten kumpikin yhden kuudesosan iso-isänsä Pekan jälkeen jaettavasta perinnöstä.

Lakimääräistä perintöosuutta vastaava perintöosuus on ns. yleistestamenttiin perustuva perintö. Yleistestamentti tarkoittaa testamenttiin perustuvaa määrätyn suuruista osuutta perinnöstä. Yleistestamentinsaajat ovat kuolinpesän osakkaita.

Esimerkki 3: Pekka on testamentissaan määrännyt, että hänen perintönsä menee tasaosuuksiin kaikille hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Pekan kaikki lapset ovat elossa, joten hänen lapsenlapsensa eivät ole Pekan lakimääräisiä perijöitä. Pekan testamentin takia he ovat kuitenkin samalla tavoin yhtä oikeutettuja perintöön, kuin Pekan lapset ja he ovat myös Pekan kuolinpesän osakkaita.

Erityistestamentti, eli legaatti tarkoittaa sen sijaan testamentissa määrättyä tiettyä eriteltyä omaisuutta. Kyseessä ei siten ole osuus kuolinpesästä, vaan tietty eritelty omaisuus. Legaatinsaajat eivät ole kuolinpesän osakkaita.

Esimerkki 4: Pekka on testamentissaan määrännyt 5.000 euroa kummilapselleen Jaakolle, sekä määrännyt omistamansa peltopalstan toiselle kummilapselleen Jaanalle. Jaakko ja Jaana ovat siten legaatinsaajia, eivätkä he ole Pekan kuolinpesän osakkaita.

Sekä lakimääräisten perinnönsaajien ja yleistestamentinsaajien tulee vielä erikseen suorittaa perinnönjako, jossa osapuolet sopivat kuka kuolinpesän osakkaista saa mitäkin omaisuutta perintönä. Legaatinsaajat eivät sen sijaan osallistu perinnönjakoon, koska heille tuleva perintö on määrätty suoraan testamentissa.

Oikeudet ja velvollisuudet kuoliinpesässä

Perinnöstä luopuminen ja sijaantuloperillinen

Perintöä ei ole koskaan pakko ottaa vastaan, eli perinnöstä voi myös kieltäytyä. Perinnöstä luopumisella on hieman erilaisia seurauksia siitä riippuen, onko perintö lakimääräinen, vai testamenttiin perustuva, sekä osaltaan myös testamentin sisällöstä. Perinnöstä luopujan sijasta hänelle kuuluva perintö menee sijaantuloperilliselle.

Sijaantuloperillinen tarkoittaa myös henkilöä, jolle perintö menee, mikäli sen ensisijainen saaja on kuollut ennen perinnönjättäjän kuolemaa.

Perinnöstä luopuminen on aina tehtävä kirjallisesti. Lisäksi perinnöstä on luovuttava ennen kuin perinnönsaaja on ottanut perintönsä vastaan. Perinnön vastaanottaminen on hieman häilyvä käsite, mutta esimerkiksi kuolinpesän juoksevien asioiden hoitaminen ei ole perinnön vastaanottamista. Sen sijaan esimerkiksi perinnönjakoon osallistuminen on perinnön vastaanottamista, kuten on myös kuolinpesään kuuluvan omaisuuden myymisestä päättäminen.

Mikäli perinnönsaaja lain silmissä ottaa perinnön vastaan ja luopuu vasta sen jälkeen perinnöstä, tulee hänelle maksettavaksi perintöverot saamastaan osuudesta, vaikka hän ei todellisuudessa saanut ollenkaan perintöä.

Lakimääräisissä perinnöistä perinnöstä on mahdollista luopua vain kokonaan. Tällöin perintö menee perinnöstä luopuneen omille rintaperillisille, eli lapsille. Mikäli perinnöstä luopuneella ei ole omia rintaperillisiä, menee perintö tällöin muille alkuperäisille perinnönsaajille, eli heidän perintöosuutensa kasvaa. Mikäli perinnöstä luovuttaisiin vain osittain, tulee siitä kuitenkin maksaa perintöverot täydestä osuudesta, kuin luopumista ei olisi ollenkaan tapahtunut.

Testamentteihin perustuvista perinnöistä on sen sijaan mahdollista luopua myös osittain. Testamenttiin perustuvasta perinnöstä voikin sen saaja ottaa vastaan vain haluamansa osan tai osuuden perinnöstä. Testamentista luopuvan sijaantuloperillinen on kuitenkin hieman moniulotteisempi kysymys kuin lakimääräisissä perinnöissä.

Pääsääntöisesti yleistestamentin saajan sijaantuloperilliset ovat hänen omat rintaperillisensä samoin kuin lakimääräisistä perinnöistä. Testamentissa on kuitenkin mahdollista määrätä myös toisin, eli testamentissa on mahdollista määrätä perintöosuudelle toissijainen saaja, mikäli ensisijainen saaja on kuollut tai luopuu perinnöstä. Erityistestamenteissa, eli legaateissa tilanne on vielä moniulotteisempi ja enemmän testamentin tulkinnasta riippuva. Testamenttien ollessa kyseessä kannattaakin tiedustella asiaa asiantuntijalta, jotta mahdollisilta yllätyksiltä vältyttäisiin.

Perinnöstä luopuminen tehdään yleensä perinnönjättäjän kuoleman jälkeen, mutta se on tiettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista tehdä myös perinnönjättäjän eläessä.

Perintö ja lakiosa, sekä lakiosan vaatiminen

Lakiosa tarkoittaa rintaperillisen, eli perinnönjättäjän lapsen tai lapsen ollessa kuollut, hänen lastensa (eli perinnönjättäjän lastenlasten) oikeutta vaatia perintönä vähintään puolta lakimääräisestä perintöosasta. Koska rintaperilliset lain mukaan ovat ensisijaisia perijöitä, tulee lakiosan vaatiminen perinnön saamiseksi kyseeseen vain niissä tilanteissa, joissa perinnönjättäjä on testamenttimääräyksellä tehnyt rintaperillisensä kokonaan perinnöttömäksi tai vähentänyt hänen perintöosuutensa alle puoleen siitä, mitä se olisi ilman testamenttimääräystä.

Lakiosaa ei saa itsestään, vaan lakiosaa tulee vaatia todisteellisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun rintaperillinen sai todisteellisesti tiedon hänen perintöosuuttaan vähentävästä tai poistavasta testamentista. Todisteelliselle tiedoksiannolle on laissa asetettu ehtoja, eli esimerkiksi postilla saatu kopio testamentista tai lakiosavaatimuksesta ei ole itsessään riittävä, jotta se täyttäisi lain asettamat vaatimukset.

Esimerkki 1: Pekalla on kaksi lasta Antti ja Teemu. Pekka on tehnyt testamentin, jossa hän on määrännyt koko omaisuutensa menevän perintönä Antille. Pekan kuoleman jälkeen Teemu vaatii lakiosuuttaan. Pekan kuolinpesän varallisuus on 100.000 euroa, jolloin Teemun osuus perinnöstä olisi puolet, eli 50.000 euroa, mikäli Pekka ei olisi tehnyt testamenttia. Teemun lakiosan suuruus on puolet hänen lakimääräisestä perintöoastaan, eli hänelle kuuluvan lakiosan suuruus on 25.000 euroa. Loppuosa perinnöstä, eli 75.000 euroa menee Antille.

Lakiosa on aina mahdollista maksaa rahana. Lakiosavaatimuksen tehnyt henkilö ei siten voikaan vaatia lakiosana jotain tiettyä omaisuuserää itselleen. Onkin tällöin testamentinsaajan päätettävissä, että maksaako hän lakiosan rahana vain haluttuna omaisuutena.

Täysin perinnöttömäksi rintaperillinen on mahdollista tehdä vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka perustuvat perinnöttömäksi tehtävän rintaperillisen omaan käytökseen. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi rikokset perinnönjättäjää kohtaan.

Suosiolahja ja lakiosan täydennys

Miten toimia tilanteessa, jossa perinnönjättäjä on lahjoittanut suuren osan omaisuudestaan vain osalle rintaperillisistä ja hänen kuolinpesässään ei ole perintöä jäljellä täysien lakiosien maksamiseksi?

Suosiolahja tarkoittaa perinnnönjättäjän eläessä tekemää lahjoitusta, tai lahjoituksia, joiden myötä perinnönjättäjän kuolinpesään jää omaisuutta niin vähän, että vähintään yksi rintaperillisistä jäisi kokonaan tai lähes kokonaan ilman perintöä. 

Suosiolahja tarkoittaa siis yhden tai useamman rintaperillisen suosimista toisten rintaperillisten kustannuksella, jolloin heidän saamansa lahjojen ja perintöjen määrä ylittää selvästi muille perintönä tai lahjoina tulevan omaisuuden määrän. 

Tällaisessa tilanteessa kokonaan ilman perintöä jäävän, tai vain vähäisen määrän perintöä saavan rintaperillisen on mahdollista nostaa käräjäoikeudessa lakiosan täydennyskanne. Tämä tarkoittaa sitä, että kanteella vaaditaan osaa ennen perinnönjättäjän kuolemaa tehtyjä lahjoituksia palautettavaksi, jotta täyden lakiosan maksaminen olisi mahdollista.

Kuolinpesän velat ja velkojen periytyminen

Perinnönjättäjän velat siirtyvät hänen kuolinpesänsä vastattaviksi. Tämä tarkoittaa, että kuolinpesän varoista tulee maksaa velat tai ainakin jättää riittävä varaus velkojen maksamiseen ennen kuin perinnönjako on mahdollista suorittaa.

Vainajan velat eivät sen sijaan pääsääntöisesti periydy perillisille. Tässä ehtona on asianmukaisen perunkirjoituksen toimittaminen. Toisin sanoen, mikäli perunkirjoituksen toimittaminen laiminlyödään, on tällöin mahdollista, että perillinen tai perilliset joutuvat itse vastuuseen perinnönjättäjän veloista. Tämä on merkittävää käytännössä silloin, kun kuolinpesässä on enemmän velkaa kuin varoja. Tällöin perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen kukaan ei saa perintöä, koska kuolinpesässä on enemmän velkaa kuin varoja, mutta toisaalta kukaan perillisistä ei myöskään joudu itse vastuuseen perinnönjättäjän velasta. Tässä tilanteessa osa veloista jääkin yksinkertaisesti maksamatta.

Testamentti ja sen tulkinta

Testamentilla on mahdollista määrätä perinnöstä lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla. Testamenttimääräykset ovat yleensä selkeitä, jolloin testamenttia tulkitaan sanatarkasti.

Tietyissä tilanteissa testamentista ei välttämättä ole mahdollista tehdä aukotonta tulkintaa testamentintekijän viimeisestä tahdosta suoraan sitä sanatarkasti lukemalla. Tällöin testamenttia pyritään tulkitsemaan niin, että se kuvastaa testamentintekijän tahtoa testamentin allekirjoitushetkellä.

Tällaisia tilanteita tulee vastaan eritoten niissä tilanteissa, joissa testamentti on laadittu verrattain suppeana kauan aikaa sitten ja testamentissa mainituista henkilöistä osa on saattanut jo kuolla ja perinnönjättäjän omaisuuskin on muuttunut vuosien varrella. Tällöin testamentissa saattaa esimerkiksi olla maininta jo myydyn omaisuuden testamenttaamisesta jo kuolleelle henkilölle. Tällöin kyseisen testamenttimääräyksen merkitys pyritään selvittämään testamentintekijän tahdolla. Mahdollista on myös, että kyseisissä tilanteissa tietty testamenttimääräys jätetään huomiotta merkityksensä menettäneenä.

Riitatilanteissa viime kädessä testamentin tulkinta tapahtuu tuomarin päätöksellä oikeudenkäynnissä. Käsittely oikeudessa on kuitenkin usein raskas kaikille osapuolille, sekä usein myös kustannuksiltaan huomattava. Ennen oikeuteen lähtemistä asiaa kannattaakin pyrkiä pitkäjänteisesti saamaan ratkaisu neuvottelemalla ja sovittelemalla.

Testamentti kannattaakin laatia asiantuntijan avustuksella epäselvyyksien välttämiseksi. Ks. tarkemmin testamentin laatimisesta täältä.

Testamentin moitekanne

Jokaiselle kuolinpesän osakkaalla tai muulla henkilöllä, jonka perintöoikeutta testamentti vähentää, on oikeus riitauttaa testamentti moitekanteella. Ks. Tarkemmin testamentin hyväksymisestä ja sen moitekanteesta täältä.

Kotilain lakipalvelut

Edellä on kuvattu perintöihin ja kuolinpesään liittyviä kysymyksiä vain pääpiirteittäin. Oheinen on yleinen muistilista aiheesta: oikeudet ja velvollisuudet kuolinpesässä. Mikäli sinulla ongelmatilanne, johon kaipaat apua, ota rohkeasti yhteyttä. Annan tilanteestasi asiantuntija-arvion, sekä ohjeistan jatkotoimenpiteissä.

Katso Kotilain tarjoamat lakipalvelut:

Lakivideo perinnöistä ja kuolinpesästä

Hyödyllisiä sivuja

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp

Yhteystiedot

Kotilaki palvelee koko Suomessa. 

Kaikki oikeudet pidätetään. 

Sisältö