Mitä huomioida lahjoja annettaessa?
Lahjat, lahjakirja ja lahjavero
Lahjojen antaminen on mieluisa tapahtuma, joka oikein toteutettuna varmistaa lahjanantajan tarkoituksen toteutumisen. Tästä voikin kysyä: Mitä pitää huomioida lahjoja annettaessa? Lahjakirja kannattaa laatia ajatuksella ja lahjaveroasiat kannattaa selvittää jo etukäteen. Lue ohesta mitä kaikkea sisältyy lahjojen antamiseen, lahjakirjaan ja lahjojen verotukseen.
Lahjan antaminen ja lahjakirjan laatiminen
Lahjan antaminen tarkoittaa kaikenlaisen rahanarvoisen omaisuuden luovuttamista vastikkeetta tai alihintaan toiselle henkilölle. Lahja voikin siten olla tilisiirto, auton hankkiminen, kesämökin siirtäminen jälkipolville, alihintaan tapahtuva yrityksen tai maatilan sukupolvenvaihdos tai mikä tahansa muukin omaisuuden luovuttaminen. Varsin usein lahjoja annetaan jälkipolville, mutta lahjoitus voi tapahtua esim. puolisoiden tai myös täysin vailla perhesuhdetta olevien henkilöiden välillä.
Kaikista lahjoista ei ole välttämätöntä laatia lahjakirjaa. Esimerkiksi lahjan voi hyvin antaa tilisiirrolla lahjakirjaa laatimatta. Sen sijaan kiinteistöjen lahjoituksesta on lain mukaan pakko laatia lahjakirja. Myös hallintaoikeutta pidätettäessä on lahjoituksista pakko laatia lahjakirja. Käytännössä myös osakehuoneistojen lahjoituksista on käytännön syistä pakko laatia lahjakirja. Mikäli on epäselvää, onko lahjakirjan laatiminen pakollista, kannattaa tällöin tiedustella asiaa asiantuntijalta.
Avio-oikeuden poistaminen lahjakirjassa
Varsin yleinen tahto lahjoituksissa on, että lahjansaajan aviopuolisolle ei ole oikeutta mahdollisessa avioerossa tai kuoleman koittaessa saada lahjoitettua omaisuutta itselleen, eli pois lahjoittajan suvun hallusta. Ks. Tarkemmin avio-oikeudesta täältä.
Tämä lahjansaajan aviopuolison avio-oikeus on mahdollista poistaa lahjakirjaan otettavalla määräyksellä. Tällöin lahjanantaja voi olla varma siitä, ettei hänen antamansa lahja poistu suvun hallusta, ainakaan vastoin lahjansaajan tahtoa, avioliiton päättymisen myötä.
Lahjavero- ja lahjaveroilmoituksen antamisvelvollisuus
Lahjansaajan tulee maksaa saamistaan lahjoista lahjaveroa, mikäli hänen samalta lahjanantajalta saamansa lahjat ylittävät arvoltaan yhteensä 5.000 (viisituhatta) euroa kolmen vuoden kuluessa. Lahjaveroilmoitus ja lahjaveron maksaminen on aina lahjansaajan vastuulla.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli vanhemmat yhteisesti tekevät kolmen vuoden kuluessa yhteensä 8.000 euron arvoiset lahjoitukset lapselleen, ovat nämä lahjoitukset lahjaverosta vapaita, sillä lahjansaajan katsotaan tällöin lain mukaan saaneen yhteensä 4.000 euron suuruiset lahjat kummaltakin vanhemmaltaan (2*4.000 euroa = 8.000 euroa). Rahalahjoituksesta ei tällöin ole välttämätöntä antaa lahjaveroilmoitusta.
Muuta omaisuutta lahjoitettaessa lahjaveroilmoituksen antaminen voi kuitenkin olla hyödyllistä. Esimerkiksi osakkeita lahjoitettaessa lahjaveroilmoituksen antaminen yleensä kannattaa myös lahjaverosta vapaissa lahjoituksissa, koska tällöin lahjan saaja voi käyttää lahjoitushetken arvoa luovutusvoittoveron laskemisessa osakkeita myytäessä. Ks. kohta 7. Luovutusvoittoverovelvollisuus saatuja lahjoja myytäessä.
Mikäli toinen vanhemmista puolestaan antaa yksinään yhteensä esimerkiksi 8.000 euron arvoiset lahjoitukset lapselleen kolmen vuoden kulussa, täytyy tällöin lahjan saaneen lapsen antaa lahjoista lahjaveroilmoitukset, sekä maksaa lahjaveroa, koska lahjoitusten arvo samalta lahjansaajalta ylittää 5.000 euroa.
Poikkeuksen edelliseen muodostavat lahjansaajan kasvatukseen ja koulutukseen annetut lahjat, joista ei pääsääntöisesti tarvitse maksaa lahjaveroa, eikä antaa lahjaveroilmoitusta. Esimerkiksi lapsen vuokranmaksu on em. säännöksen mukainen maksu, josta ei tarvitse maksaa lahjaveroa. Tällöin vuokra täytyy kuitenkin maksaa suoraan lahjanantajan tililtä, eli sitä ei saa kierrättää ensin lahjansaajan tilille, joka puolestaan sitten itse maksaisi vuokran.
Lahjaveroilmoitus on annettava Verohallintoon kolmen kuukauden kuluessa lahjan saamisesta.
Lahjan arvonmääritys, lahjaveron määrä ja lahjaverolaskuri
Lahjana saadun omaisuuden arvo määritetään lahjaverotuksessa lahjoitushetken mukaiseen käypään arvoon. Tämä tarkoittaa summaa, joka lahjoitettavasta omaisuudesta todennäköisesti saataisiin, mikäli se myytäisiin vapailla markkinoilla. Osakkeita- ja arvopapereita lahjoitettaessa, niiden arvo ja lahjaveron määrä määräytyy lahjoituspäivän päätöskurssin mukaan.
Sen sijaan kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden arvo on yleensä arvioitava, sillä lahjoitettavaa omaisuutta on harvoin tarkoitus välittömästi myydä. Arvonmäärityksessä voi käyttää esimerkiksi kiinteistönvälittäjää arvioimaan kohteen arvo, mutta se on myös mahdollista tehdä itsekin. Verohallinnolla on oikeus oikaista lahjaveroilmoituksessa ilmoitettua lahjan käypää arvoa. Mikäli lahjansaaja on erimielinen verohallinnon tekemästä arvostamisratkaisusta, on tästä päätöksestä oikeus valittaa verotuksen oikaisulautakunnalle, sekä tästä edelleen hallinto-oikeuteen.
Lahjaveroa maksetaan kahden luokan perusteella, jotka määräytyvät sukulaisuussuhteen perusteella. 1. luokassa perintöverojen määrä on pienempi ja 2. luokassa taas suurempi. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat lapset, lapsien lapset, jne, vanhemmat, isovanhemmat, puoliso, puolison lapset ja tietyissä tilanteissa myös avopuoliso. Kaikki muut kuuluvat 2. luokkaan lahjaverotuksessa. Tämän sivun alalaidassa on linkki verohallinnon sivuille on lahjaverolaskuri, jolla voi arvioida lahjoituksesta koituvia veroseuraamuksia.
Alihintainen kauppa ja lahjaverovelvollisuus
Alihintaisesta kaupasta täytyy maksaa lahjaveroa, mikäli kaupassa maksettu kauppahinta on enintään 75% omaisuuden käyvästä arvosta. Tällöin lahjaveron määrä määräytyy saadun ”alennuksen” ja käyvän arvon erotuksena.
Esimerkki: Isovanhempi tekee lapsenlapsensa kanssa kaupan 100.000 (sadantuhannen) euron arvoisesta osakehuoneistosta 75.000 (seitsemänkymmenenviidentuhannen) euron hintaan. Tällöin maksettu kauppahinta on enintään 75% omaisuuden käyvästä arvosta, joten kyseessä on lain tarkoittama lahjanluontoinen kauppa ja siitä tulee maksaa lahjaveroa. Saadun lahjan arvo lasketaan kauppahinnan ja omaisuuden käyvän arvon erotuksena (100.000€ – 75.000€ = 25.000€), joten lapsenlapsi on lain mukaan saanut isovanhemmaltaan 25.000 euron suuruisen lahjan, josta tulee maksaa lahjaveroa yhteensä 1.700 euroa.
Mikäli kauppahinta olisi ollut edellisessä esimerkissä 76.000 euroa, olisi tällöin kauppahinta ollut yli 75% käyvästä arvosta ja tällöin kyseessä ei olisi ollut lain tarkoittama lahjanluonteinen kauppa, eikä tällöin tarvitse myöskään maksaa lahjaveroa.
Hallintaoikeuden pidättäminen lahjoitettuun omaisuuteen
Lahjanantaja voi lahjoituksen yhteydessä pidättää itselleen ja/tai muulle henkilölle (esim. puolisolleen) hallintaoikeuden lahjana annettuun omaisuuteen. Hallintaoikeuden kesto voi olla elinikäinen, tai määräaikainen. Hallintaoikeus tarkoittaa lahjoittajan oikeutta nauttia lahjoitetun omaisuuden hallinnasta vielä lahjoituksen jälkeen, sekä saada omaisuudesta mahdollisesti saatava tuotto itselleen.
Hallintaoikeuden arvo vähennetään lahjansaaneen henkilön lahjaveroista kaavalla, joka perustuu:
- lahjana saadun omaisuuden arvoon,
- siitä saatavaan laskennalliseen tuottoon, sekä
- hallintaoikeuden kestoon ja elinikäisissä hallintaoikeuksissa hallintaoikeuden pidättäneiden henkilöiden ikään.
Hallintaoikeiden pidättäminen lykkääkin lahjansaajan oikeutta nauttia lahjoituksen kohteesta täysimääräisesti siihen saakka, kunnes hallintaoikeus päättyy. Lahjoitusta ja hallintaoikeuden pidättämistä käytetäänkin varsin usein tulevien perintöjen verosuunnittelussa. Mikäli lahjoitettava omaisuus on tarkoitus jättää viimeistään perintönä lahjansaajalle (usein perillisille), on usein verotuksellisesti edullisempaa tehdä lahjoitus ja pidättää hallintaoikeus lahjoittajalla. Tällöin kyseisestä omaisuudesta ei makseta enää aikanaan erikseen perintöveroja, mutta lahjoittaja saa jatkaa lahjoittamansa omaisuuden käyttämistä vapaasti, niin pitkään kuin hän haluaa.
Hallintaoikeuden pidättäminen on varsin yleistä esimerkiksi kesämökkikiinteistöjä lahjoitettaessa seuraavalle sukupolvelle. Tällöin lahjanantaja voi pidättää itselleen (ja esimerkiksi puolisolleen) elinikäisen hallintaoikeuden kiinteistöön, kun taas kiinteistön omistus siirtyy lahjansaajalle. Kyseisessä esimerkissä lahjoittaja voi jatkaa kesämökkikiinteistön käyttöä hallintaoikeuden turvin samoin oikeuksin kuin ennen lahjoitusta. Hallintaoikeuden pidättäjän tulee myös vastata kaikista kiinteistön ylläpitokuluista, kuten kiinteistöveroista, vakuutuksista ja muista juoksevista kuluista.
Sama pätee esim. asunto-osakkeiden lahjoittamiseen, jolloin huoneistoon omistus siirtyy lahjansaajalle, mutta hallintaoikeuden pidättäneellä lahjoittajalla on oikeus asua- tai vuokrata asuntoa vapaasti, sekä pitää itsellään kaikki huoneistosta mahdollisesti saatava vuokratuotto. Hallintaoikeuden haltija vastaa tällöin myös kaikista asunnon kuluista, kuten vastikkeista, sekä muista tavanomaisista kuluista, kuten mm. perusparannuksesta. Sen sijaan osakkeenomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttää huoneiston omistaja, eli lahjansaaja.
Omaisuutta, johon on pidätetty hallintaoikeus, ei saa myydä ilman sekä hallintaoikeuden haltijan, että lahjansaajan suostumusta.
Hallintaoikeuden päättyminen ja siitä luopuminen
Hallintaoikeus päättyy viimeistään sen haltijan kuolemaan. Tällöin hallintaoikeuden päättymisestä ei aiheudu mitään veroseuraamuksia. Mikäli hallintaoikeuden haltija haluaa myöhemmin luopua hallintaoikeudestaan, on luopumisessa kyseessä lahjoitus omaisuuden omistajalle, josta tulee tehdä lahjaveroilmoitus.
Kyseisen säännöksen tarkoitus on se, että koska hallintaoikeudesta luovuttaessa omaisuuden omistaja saa itselleen täyden hallinta- ja käyttöoikeuden, saa hän tällöin itselleen rahanarvoista etua hallintaoikeuden purkautumisesta. Hallintaoikeuden arvo lasketaan uudelleen sen luopumishetken mukaisen tilanteen mukaan, eli sen on yleensä aina pienempi, kuin mikä hallintaoikeuden arvo oli lahjoitushetkellä.
Luovutusvoittoverotus (myyntivoitto) saatuja lahjoja myytäessä
Mikäli lahjana saatua omaisuutta myydään lahjoitushetkeä (ja lahjaverotusarvoa) korkeampaan hintaan, niin tällöin myyntihinnasta voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jonka määrä lasketaan lahjaverotusarvon ja myyntihinnan välisenä erotuksena. Mikäli myyntihinta puolestaan on laskenut lahjoitushetkestä, huomioidaan tämä puolestaan luovutustappiona, jonka voi vähentää muista mahdollisista luovutusvoitoista.
Poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön muodostaa vuoden kuluessa lahjoituksesta tapahtuvat myynnit. Tällöin lahjansaaja ei voi käyttää luovutusvoittoveroa laskettaessa omaisuuden hankinta-arvona lahjaverotusarvoa, vaan silloin käytetään lahjoittajan hankinta-arvoa, eli sitä hintaa, jolla lahjoittaja on itse hankkinut myöhemmin lahjoittamansa omaisuuden.
Esimerkki 1: Maija on 11 vuotta sitten saanut silloin 100.000 euron arvoisen kesämökkikiinteistön lahjana iso-äidiltään, josta hän on aikoinaan maksanut asianmukaiset lahjaverot. Maija on nyt myynyt kiinteistön 130.000 euron hintaan, jolloin kesämökkikiinteistön arvonnousu on ollut 30.000 euroa (130.000€ – 100.00€). Maija maksaa 30.000 euron arvonnoususta luovutusvoittoveroa 9.000 euroa (30.000€*30% = 9.000€). Huomioitavaa on, että luovutusvoittoveroprosentti voi olla myös 34%, sillä sen suuruuteen vaikuttavat kaikki saman vuoden aikana saadut luovutusvoitot.
Esimerkki 2: Maija on saanut 10kk sitten lahjana 10.000 euron arvoiset osakkeet iso-äidiltään. Maija myy kyseiset osakkeen 10.000 euron hintaan ennen kuin yksi vuosi on kulunut lahjoituksesta. Maija ei saa käyttää luovutusvoittoveroa laskettaessa hankinta-arvonaan lahjaverotusarvoa (10.000 euroa), jolloin hänelle ei kertyisi maksettavaa luovutusvoittoveroa. Sen sijaan Maijan luovutusvoittovero lasketaan sen arvon mukaan, jolla osakkeet Maijalle lahjoittanut iso-äiti, on itse aikoinaan hankkinut osakkeet, joka tässä esimerkissä on 5.000 euroa. Maijalle kertyy siten luovutusvoittoa 5.000 euroa (10.000€ – 5.000€ = 5.000€), josta hänen tulee maksaa luovutusvoittoveroa. Maija välttyisi luovutusvoittoveron maksamisesta, mikäli hän myisi osakkeet vasta vuoden kuluttua lahjan saamisesta.
Mikäli myytävä ja lahjana saatu omaisuus on ollut lahjansaajan vakituisena asuntona yli kahden vuoden ajan, on tällöin kyseessä tavallinen oman asunnon luovutusvoittoverosta vapaa myynti, eli tällöin myyntivoittoa ei tule verotettavaksi.
Hankintameno-olettama luovutusvoittoverossa (lahjavero ja myyntivoitto)
Mikäli lahjoituksesta on jo pitkä aika ja omaisuuden arvo on noussut huomattavasti, voi tällöin olla verotuksellisesti edullisempaa käyttää ns. hankintameno-olettamaa luovutusvoittoverotuksessa. Lahjaverotusarvon sijasta on siis oikeus käyttää myyntihinnan mukaan määräytyvää olettamaa myytävän omaisuuden saantihetken mukaisesta arvosta (eli hankintameno-olettamaa). Hankintameno-olettama on 20% myyntihinnan mukaisesta arvosta, mikäli omaisuus on omistettu alle 10 vuotta ja 40%, mikäli omaisuus on omistettu yli 10 vuotta.
Esimerkki 3: Maija on 11 vuotta sitten saanut iso-äidiltään lahjana silloin 10.000 euron arvoiset osakkeet, joista hän on aikoinaan maksanut asianmukaiset lahjaverot. Nyt Maija on myynyt arvoaan nostaneet osakkeet 50.000 euron hintaan. Mikäli Maijan laskema luovutusvoittovero laskettaisiin lahjaverotusarvon ja myyntihinnan mukaisena erotuksena, maksaisi hän tällöin luovutusvoittoveroa 40.000 euron arvonnoususta (50.000€ – 10.000€ = 40.000€).
Maija on kuitenkin omistanut osakkeet yli 10 vuotta, jolloin hän voi käyttää 40% hankintameno-olettamaa. Tällöin Verohallinto laskee Maijan osakkeiden hankinta-ajan arvon olleen 20.000 euroa (50.000€*40% = 20.000€). Maija maksaa siten luovutusvoittoveroa 30.000 euron arvonnoususta (50.000€ – 20.000€ = 30.000€), eli Maija säästää veroissa useamman tuhatta euroa.
Ennakkoperintö lahjana
Lahjoja rintaperillisille annettaessa on lahjanantajan päätettävissä, pidetäänkö lahjaa ennakkoperintönä vai ei. Ennakkoperintö tarkoittaa lahjaa, joka otetaan huomioon lahjanantajan kuoleman jälkeen tehtävässä perinnönjaossa lahjan saajan perintöosuutta vähentävänä tekijänä. Säännöksen tarkoituksena on tasata perinnönjaossa perillisten lahjoina ja perintöinä saamat osuudet yhtä suuriksi.
Lain mukaan lahjaa voidaan pitää ennakkoperintönä, vaikka sen ei olisi erikseen lahjakirjassa määrätty olevan ennakkoperintöä. Tällöin se pidetäänkö lahjaa ennakkoperintönä vai ei, tulee ratkaistavaksi lahjan luonteen ja sen suuruuden perusteella. Sen sijaan yleensä ennakkoperintönä ei pidetä lahjaa, jonka antamisen yhteydessä on nimenomaisesti määrätty, että sitä ei ole pidettävä ennakkoperintönä. Tavanomaisia ja suuruudeltaan pienehköjä lahjoja ei kuitenkaan koskaan pidetä ennakkoperintöinä, ellei niitä ole erikseen lahjoituksessa määrätty olevan ennakkoperintöä.
Ennakkoperintöjen antaminen vaikuttaa myös lahjanantajan kuoleman jälkeen suoritettavan perinnön verotukseen, sillä ennakkoperintönä annetut lahjat lisätään verotuksessa laskennallisena lisäyksenä kuolinpesän varoihin. Mikäli lahjojen antamisessa halutaan huomioida verosuunnittelulliset näkökulmat, kannattaakin lahjojen antamisen suunnittelussa käyttää asiantuntija-apua.
Esimerkki: Pekka on lahjoittanut pojalleen Jannelle ennakkoperintönä 50.000 euron arvoisen kesämökkikiinteistön. Pekalla on myös toinen lapsi Maija. Pekan kuoleman jälkeen häneltä jäävän perinnön suuruus on 150.000 euroa. Jannen saama 50.000 euron suuruinen ennakkoperintö lisätään laskennallisena lisäyksenä Pekan kuolinpesän varoihin, jolloin laskennallinen perintö on 200.000 euroa (50.000€ + 150.000€ = 200.000€). Ennakkoperinnön suuruus huomioidaan lahjoitushetken mukaisen arvon mukaan. Merkitystä ei siis ole sillä, jos aikoinaan ennakkoperintönä saadun lahjan nykyhetken arvo on noussut tai laskenut.
Pekalla ei ollut testamenttia, joten hänen perintönsä jaetaan tasan Jannen ja Maijan kesken. Maija saa perintönä 100.000 euroa ja Janne jäljelle jäävän 50.000 euroa, jolloin Jannen ennakkoperinnön ja varsinaisen perinnön suuruus on yhtä iso kuin Maijalla. Perintöverotuksessa sekä Maijan, että Jannen katsotaan saaneen 100.000 euron suuruisen perinnön, josta määrätään perintöverot maksettaviksi. Jannen perintöverotuksessa kuitenkin tehdään vähennyksenä hänen 50.000 euron suuruisesta ennakkoperinnöstä maksamansa lahjaveron määrä.
Sukupolvenvaihdos yrityksissä ja maatiloissa
Kotilain lakipalvelut
Edellä on kuvattu lahjojen antamiseen liittyviä lakinäkökulmia vain pääpiirteittäin. Kyseessä on yleinen muistilista aiheesta: Mitä huomioida lahjoja annettaessa? Mikäli sinulla ongelmatilanne, johon kaipaat apua, ota rohkeasti yhteyttä. Annan tilanteestasi asiantuntija-arvion, sekä ohjeistan jatkotoimenpiteissä.
Katso Kotilain tarjoamat lakipalvelut:
Lakivideo lahjoista, lahjakirjasta ja lahjojen verotuksesta
Hyödyllisiä sivuja
Jaa artikkeli:
Yhteystiedot
Kotilaki palvelee koko Suomessa.
Kaikki oikeudet pidätetään.